sunnuntai 12. elokuuta 2012

Huh!

Huh sentään, olin jo melkein valmis myymään maani kun meiltä jäi ehkä kaikkista potentiaalisin oviksen hyödynnys päivä väliin. MUTTA, koska jatkoin testaamista oletetusta plussasta huolimatta, näyttää tämän päivän testi mielestäni paremmalta kuin edelliset! =)

Tosin eilinen (kp15) jäi välistä koska meillä oli yövieraita, niin tuo aamutestaus oli vähän turhan haastavaa ja kuvaa en ainakaan olisi saanut otettua (vessassa paska valaistus).

Tässä nyt vielä testi-kollaasi päivitettynä



Kyllä harmittaa aika paljon että eilinen jäi välistä, mutta tänään jos varoiksi hyödyntää niin ei ainakaan "vahinkoa" tule. ;) Ja huomenna vielä jatketaan!

torstai 9. elokuuta 2012

Ristiriitaista...

Tiedättekö sen tunteen kun olette itse melkein vuoden yrittäneet lasta ja sitten kuulette hyvän ystävänne olevan raskaana? Ilmeisesti ei suunnitellusti.

Not nice feeling voin kertoa! Toisaalta olet hirveän onnellinen ystäväsi puolesta ja toisaalta... Koskas on meidän vuoro? (ikuisuus-kysymys)

Luulin jo etten joutuisi tätä tilannetta kohtaamaan ja puskan takaa tämäkin tuli. Mutta jos tästä kierrosta plussaisin, olisi mahtavaa olla jonkun kaverini kanssa samaan aikaan raskaana. :)

Ja sitten ovikseen ->

Uskoisin että eilis aamun testi oli plussa, jatkan vielä parin päivän ajan testaamista varoiksi. Tänään on kyllä mahassa ollut sellaisia tuntemuksia, että taitaa olla NE päivät käsillä. Tällä kertaa myös hyödynnetään kunnolla, jotta kerrankin uskon että kaikkemme teimme! ;)

Tässä vielä kooste ovistesteistä tähän mennessä:



"Älä sano näin raskaana olevalle"

Hah! :D Törmäsin äsken maikkarin sivuilla juttuun jossa on 20 asiaan joita ei kannatta sanoa raskaana olevalle:

1. Oletko varma, ettet ole saamassa kaksosia?

2. Oho, sinä todellakin syöt kahden edestä!

3. Ole onnellinen, että sinulla on vain aamupahoinvointia. Minun odotusaikani oli paljon pahempi.

4. Olet vasta kolmannella kuulla! No, raskaana olevat naiset näyttävät niin erilaisilta.

5. Olin kokoa 34 heti synnytyksen jälkeen.

6. Ole varovainen. Minun tutun tutun tuttuni synnytti lapsen, joka sai kauhean sairauden.

7. Kai sinä imetät? Vaihtoehtoisesti myös: Ethän sinä imetä? Sehän pilaa rinnat!

8. Synnyttäminen oli hurjin ja tuskallisin kokemus, mitä tiedän. En tekisi sitä enää mistään hinnasta.

9. Ystäväni serkun tuttu melkein kuoli synnytykseen. Ehkäpä hän jopa kuoli. Vai oliko se joku muu?

10. Sinun tulisi todella huolehtia ehkäisystä.

11. Toivottavasti lapsi ei saa isänsä nenää. Sehän on oikea kyömy!

12. Nimi on sama, mitä itse ajattelin käyttää tulevalla lapsellani (vaikka en ole vielä raskaana). Et saa käyttää sitä nimeä!

13. Raskastako? Odotapa kunnes lapsesi kasvaa vähän...

14. Minä juoksin vielä 10 kilometrin lenkkejä, kun olin noin pitkällä raskaudessani.

15. Lihoin vain viisi kiloa raskauteni aikana.

16. Sain pelkällä rintaruokinnalla kaikki raskauskiloni pois.

17. Miten kehtaat valittaa, että sinulla on paha olo. Sinähän halusit tulla raskaaksi!

18. Synnytykseni kesti vain 15 minuuttia. Uskon, että se johtui siitä, että olin niin hyvässä fyysisessä kunnossa.

19. Miten ihmeessä saat vielä kengät jalkaasi?

20. Odotatko taas? Oliko se vahinko?

Odottava äiti ei myöskään halua kuulla, että hänen rintansa ovat valtavat, vaikka se normaalisti saattaisikin joitain imarrella. Turvonneet rinnat saattavat olla kivuliaat ja lisätä ekstrapainoa rutkasti. Jos haluat kommentoida jonkun rintoja valtaviksi, voit kai saman tien itse odottaa kommenttia valtavasta takalistostasi?

Älä myöskään kommentoi odottavan tai tuoreen äidin väsynyttä ulkonäköä. Haluaisitko itse kuulla näyttäväsi väsyneeltä ja homssuiselta, jos elämässä on muutenkin kiireitä? Odottavilta ei myöskään kannata tivata itsestäänselvyyksiä, kuten: Ovatko nuo äitiyshousut? Miten kestät tämän helteen?

 

Mielestäni loistavia vinkkejä! Vai kuinka? ;)

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ymmärrystä

Koska vuodatus.net -palvelu oli tuossa useamman viikon pienoissessa oikosulussa kirjoitin yhden tekstin koneelle talteen heinäkuun puolessa välissä ja nyt viimein voisin sen jakaa teille. :)

Minulla on useampi hyvä ystävä. Pidän itseäni onnekkaana, juurikin siksi että minulla on vain muutama kaveri ja useampi ystävä. Ystävälle kun voi puhua kaikesta ja kertoa kaiken, jos siltä tuntuu. Vaikka emme ole lähiaikoina (pariin vuoteen) edes menossa naimisiin, minulla on nyt jo kova pähkäily käynnissä, ketä pyydän itselleni kaasoksi! Uskoisin kyllä, että minulle tulee kaksi kaasoa ja kaksi morsiusneitoa. No nyt hyppäsin vähän aiheestani. :D

Kun elän jo kuitenkin yrityskierto kymppiä (heinäkuussa elin!) ajattelin, että voisin jutella tuntemuksistani yhden ystäväni kanssa, jolle (ja yhdelle toiselle) menin kännispäiten keväällä kertomaan, että meillä on jo yritys käynnissä. Olimme ravintolassa syömässä ja siinä kun puheltiin niitä näitä, niin livautin asian suhteellisen hienotunteisesti (ainakin omasta mielestäni) "peliin" ja yritin puhua siitä, kuinka tilanteemme on epäreilu ja kuinka minusta tuntuu että näitä kerta- ja vahinkolaukauksia tulee tietooni koko ajan. Ja kyllä, tiedän että se ei ole meiltä pois, mutta kuinka kauan meidän pitää odottaa sitä omaa "vahinkoamme".

Kuten pelkäsin, ei tästä keskustelusta tullut minulle kuin suhteellisen paha mieli. Sain vain näitä klassisia kommentteja:

"Te olette vielä niin nuoria, teillä on aikaa."
"Kyllä se tulee kun on tullakseen."
"Teillä on kuitenkin muuten asiat niin hyvin."

Tiedän että nämä kommentit on tarkoitettu kannustukseksi ja antamaan minulle positiivista näkökantaa asiaan, mutta valitettavasti siltä se ei tunnu. En halua että tähän menisi näin kauan aikaa vaikka olenkin näin nuori! Tiedän, että se tulee kun on tullakseen, mutta miksi muille se tulee niin paljon helpommalla? Emmekö sitten ole sitä ansainneet? Me sentään haluamme lapsen, toisin kuin monet, monet muut jotka saavat lapsen. Ja kyllä, meillä on asiat hyvin. Parisuhteella menee hyvin, on kiva koti ja töitäkin on ollut mukavasti, mutta haluamme liikkua eteenpäin ja meidän seuraava askel on oma lapsi. Niin se vaan on.

Ei tätä tunnetta ja tilannetta vaan voi ymmärtää kukaan muu kuin sellainen ihminen joka on tämän kokenut tai on tällä hetkellä samassa tilanteessa. Siltikään en missään nimessä toivo, että kukaan ystävistäni joutuisi kokemaan saman tilanteen. Tämä ei nimittäin ole helppoa. Mutta mikäli he tämän tilanteen välttävät ja saavat lapsensa helposti aluilleen, toivon että he osaisivat todella arvostaa sitä!

Vaikka olemme päättäneet miehen kanssa, että emme kerro tästä yrityksestä kenellekään olen välillä miettinyt olisiko elämä helpompaa jos esim. kaverimme tietäisivät. Mieskin tuossa pari päivää sitten sanoi, ettei hänelläkään niin väliä olisi vaikka kaikki jo tietäisivät. Mutta niin, en usko että se auttaisi yhtään. Kaikki vaan seuraisivat minua tarkemmin ja mahdollisesti sitten alkaisi se ihmettely että "eikö vieläkään?".

Ehkä joskus uskallan vinkata kavereitani lukemaan tämän...

tiistai 7. elokuuta 2012

Sorruin, osa 2 :D

Joop, sorruin tuossa n. kuukausi sitten uusiin ostoksiin... Heh!

Kuinka tarttuikin muiden H&M nettiostosten mukaan (kylläkin ALE-puolelta!!) yhdet pikkuiset kengät


jotka mielestäni sopivat niin tytölle kuin pojallekin. Mukaan tarttui myös todella edullinen (4,95€) äitiysvillatakki



mutta se oleellinen vain puuttuu. Maha nimittäin... Oli muuten todella outoa pitää päällä vaatetta mikä on sopiva, mutta kuitenkin iso! :D

11 & 11

Se olisi sitten kp 11 ja yk 11. Aloitin ovistestailun tänään ja ihan hyvää viivasta jo piirtyi. Nyt pitää vaan keskittyä oikein kunnolla, että muistan testata joka päivä kaksi kertaa. ;)

Tuossa tuli vähän lomailtua, siksi on ollut täälläkin pientä hiljaiseloa. Huomenna koittaa viimein virallinen arki ja tulee varmasti koneellakin vietettyä enemmän aikaa.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kp1 yk11

Niin, tulihan se täti sieltä. Eikä sinänsä yllätyksenä. Ei pystytty ovista hyödyntämään minun sairastelun vuoksi ja lääkärissäkin jo negaksi todettiin, mutta harmittaa se silti... Kummasti se maaginen vuoden raja lähestyy, vaikka en ikinä uskonut että näin pitkälle päädyttäisiin ilman yhden yhtä plussaa! Olihan se tiedossa, että ei lapsi välttämättä helpolla tule, mutta ei sitä ikinä halua uskoa omalle kohdalle.

Ja taas nousee tietynlainen syyllisyys pintaan, meillä nyt on kuitenkin "vain" 10 kuukautta takana ja joillain menee monta vuotta. On se silti epäreilua, katsoo sitä miltä kantilta vain!

torstai 26. heinäkuuta 2012

10 kuukautta

Tänään tuli sitten 10 kuukautta yritystä täyteen... Pitkästä tauosta huolimatta, ei, en ole plussannut vieläkään! Jouduin vielä muutama päivää sitten röntgeniin joten raskaus katsottiin sairaalassa hätäisesti n. 3 tunnin pissasta ja negatiivinen se sitten kuulemma on. En vaan oikein luota siihen, tai sitten en vain halua luottaa. Ovistestaus meni päin mäntyä tässä kierrossa. Ensin olin kaverini luona juuri silloin kun testaus olisi pitänyt aloittaa, sitten unohdin pari kertaa (tein kaksi testiä per päivä -taktiikalla) ja sitten tulin mahatautiin, joten ei tehnyt oikein mieli kusta purkkiin ja seurata viivan kehittymistä. :D Oletin, että ovis olisi ollut kp13. Tätiä ei näy, ei kuulu. Kuitenkin olen odotellut tätiä kylään saapuvaksi tänään tai VIIMEISTÄÄN huomenna... Rinnat ovat olleet koko viikon oudot ja mahassakin jonkin näköistä "painetta", mutta no. Ilmeisesti en sitten ole raskaana, kun lääkäri niin sanoi! :(

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

"Lapsivapaat lomat"

Taas tänään on päätään uutisotsikoissa nostanut aihe "lapsivapaat lomat ja niiden yleistyminen".

"Matkailuyritykset tarjoavat yhä useammin palveluja vain aikuisille. Matkatoimistojen tarjonnassa on jo paljon lapsivapaita hotelleja. Niiden määrä on tänä kesänä lisääntynyt." (Mtv3)

Minun mielestä noissa lapsivapaissa lomissa ei ole mitään pahaa tai väärää. Tiedä, että tämä aihe herättää paljon mielipiteitä ja varsinkin blogini lukijoiden mielipiteitä asiasta myös mielelläni kuulisin!

Ajattelen asiaa niin että

- hotelleilla, laivoilla ja muilla on ollut jo aikoja sitten olemassa "perhehuoneita/hyttejä", mutta ei pariskuntahuoneita, sinkkuhuoneita... (ainakaan yleisesti)

- on myös lomakohteita, mitkä ovat "perhe/lapsiystävällisiä"

- on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät vain pidä lapsista tai vaikka pitäisivät, eivät esimerkiksi halua omia lapsia, joten miksi heidän pitäisi katsella lapsien riehumista/ilakointia/muuta menoa omalla lomallaan

- tahtomattaan lapsettomille asia voi olla niin arka, että he mielummin viettävät lomaa niin, etteivät joudu katsomaan onnellisia lapsiperheitä

- häämatkalla ei välttämättä halua ajatella lapsia ym, vaan vain rentoutua sen oman rakkaansa kanssa

- lapsiperheitä ajatellaan kohteissa kaiken maailman bamse-lapsiklubeilla ym

- eläkeläiset ovat jo todennäköisesti omat lapsensa saaneet kasvatettua aikuisiksi ja haluavat varmasti lomailla rauhallisilla alueilla (voin heti sanoa, että ainakin omat isovanhempani haluavat!)

- nuoret sinkut ihmiset, jotka eivät vielä edes koko perheen perustamista ajattele, voivat minun puolestani hoitaa omat ryyppylomansa jossain kaukana lapsiperheistä

eli mitä niin pahaa näissä matkoissa nyt sitten on? Mielestäni plussapuolia löytyy joka kulmasta katsottuna...

Lisää mielipiteitä maikkarilla.

  

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kuin pikkulapsi?

Kp 5, yk 10. Heräsi taas ajatuksia...

Minä haluan lapsen!
Minä haluan olla raskaana!
Minä haluan plussan!
Minä haluan äidiksi!

Ja ennen kaikkea, NYT!

Mutta miksi mitään ei tapahtu?

Miksi en saa haluamaani?

Onko kenelläkään muulla ikinä itsekäs olo koska haluaa lapsen ja haluaisi sen heti? Ja kun sitä ei saa, suuttuu ja turhautuu kun ei saa mitä haluaa? Viime aikoina olen alkanut vertaamaan tätä käyttäytmistä pikkulapsien kiukutteluun. Hassua kyllä, mutta mielestäni niissä on paljon samaa. Ja kuitenkin niin paljon erilaista... Lapset haluaa karkkia tai uuden lelun, tämä toive on halutessa helppo toteuttaa. Me haluamme elävän olennon, ihmisen, oman lapsen. Jonkun jonka haluamme kasvattaa kunnon ihmiseksi. Ei niin helppoa toteuttaa...