lauantai 12. heinäkuuta 2014

Aaaand it's back! (Mietteitä turvotuksesta sekä painosta...)

Juuri kun olen päässy kehumasta niin täällä, palsta-maailmassa kuin myös ihan oikeassakin elämässä, miten hyvin olen taas jaksanut töissä, iski seinä vastaan. Kahden vapaan jälkeen olin taas eilen töissä ja jo ennen töihin pääsyä huomasin että taas vähän supistelee. No ei siinä vielä mitään, totta kai menin töihin. Tilanne kuitenkin paheni niin, että loppujen lopuksi minun oli pakko lähteä töistä päivystykseen n. 1½ etuajassa. En enää vaan pystynyt olemaan. Huilia tiistaihin saakka.

Kipu on viime aikoina ollut enemmän sellaista, millaiseksi olen supistuksen kuvitellut. Eli kuukautiskipumaista polttelua. Niin sitä voisin kuvailla. Joka kerta se kuitenkin alkaa napakipuna.
 
Kuva

Sitten siihen aiheeseen, mitä olen nyt muutaman päivän ajan pyöritellyt mielessäni. Jo vähän ennen näitä helteitä huomasin miten sukkani jättivät nilkkoihin painaumat, siitä päättelin että jalat alkavat vähän turvota. Heti kun lämpötila nousi, minun jaloista tuli jotkut ihme limput. Ei auta vaikka yritän pitää jalkoja kohti taivasta, vielä pitäisi testata miten kylmä tai kuuma vesi auttaisi. Toki juon paljon, mutta tuntuu että nesteet tulee läpi ennen kuin ehtivät jalkoihin saakka. ;) Tuvotusta on muuallakin. Kihlasormus ei lähde kovin helposti irti ja tuntuu että minun naamakin olisi jotenkin paksu.

Kuva

Lisätään tähän turvotukseen kasvava maha sekä hupeneva itsevarmuus. Tunteeni ovat todella ristiriitaiset. Olen ylpeääkin ylpeämpi tuosta mahakummustani ja sitä myös mielelläni pidän "esillä" (ehkä myös siksi että ihmiset tajuavat minun olevan raskaana, eikä muuten vain paksu). Mutta kun olet ensimmäisen puolen elämästäsi ollut lähinnä alipainoisen puolella ja vasta viime vuosina päässyt normaalipainoisten "ryhmään", tuntuu tämä paisuminen oudolta. Lisänä vielä pelko siitä, jäänkö tälläiseksi vai saanko synnytyksen jälkeen itseäni niskasta kiinni ja karistettua jääneet kilot. Se jää nähtäväksi.

Olenhan minä edelleen ihan pieni verraten moneen, moneen muuhun. Silti vain välillä sitä tunteen olonsa ihan valaaksi. En pysty enää uskomaan että mies näkisi minua mitenkään viehättävänä. Intiimielämä siinä kärsii kun MINÄ tiedostan liiaksi oman kokoni ja olen epävarma. Ärsyttävää...

14 kommenttia:

  1. Täällä on samoja fiiliksiä tuon mahan suhteen! Olen ylpeä, mutta välillä kauhistuttaa. Identiteetiltäni oon hoikka/sporttinen, ja oon ollu aina, joten nyt levenevä vyötärö ja maha sekä pieneksi jäävät paidaat aiheuttaa surua. Kai se on ihan normaalia. :D terv. Marika 30+2

    VastaaPoista
  2. Siun täytyy saada jalkahierontaa siun mieheltä!! :P Miulla myös jalkoja turvottaa erityisesti helteillä tai työpäivän jälkeen kun joutuu seisomaan niin paljon. Jalkahieronta auttaa :)

    VastaaPoista
  3. Voi kun mä niin pystyn samaistumaan tuohon tunteeseesi! Toisaalta olen hirveän ylpeä tästä masusta, mutta nämä ylimääräiset kilot AHDISTAA!! Muuten en ole koskaan kärsinyt mistään paino-ongelmista (olen aina ollut normaalipainoinen), mutta raskausaikana paisunkin sitten oikein kunnolla (esikoisesta +25kg!). Tiedostan kyllä, että kilot varmasti lähtevät imetyksellä ja liikunnalla, niin kyllähän tämä pistää mielen matalaksi.. Ja mäkään en voi uskoa, että mies pitäisi mua enää milläänmuotoa haluttavana ja tästähän voi vaikka joka ilta vetää nykyään itkupotkuraivarit.. Miehen vaakkuteluthan ei siis tietenkään auta ;) Nää hormoonit ei kyllä yhtään helpotat tätäkään asiaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, minäkin miehelle asiasta puhuin ja hetkeksi se vakuuttelu helpotti, mutta äääh... Sitten taas alkoi epävarmuus. :/

      Poista
  4. Kannattaa ottaa sormus hyvissä ajoin kokonaan pois, ettei jumitu sormeen kokonaan! Tiedän muutamankin tapauksen, jossa sormus jouduttu leikkaamaan irti, kun ei enään muuten lähtenyt ja kiristi vaarallisesti :( outoahan Se oli, kun itsekkin joutui ottaman kihla- ja vihkisormukset pois, mutta toisaalta sormet on niin nakit ja nivelkivut sormissa niin kovat näillä keleillä, ettei tee edes mieli pitää sormissa mitään kiristävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aivan... :/ Pitää siis seurata tilannetta. Nyt on sormus taas lähtenyt ihan normaalisti pois.

      Poista
  5. Mie olin ennen raskautta vähän alle normaalipainon. Ja synnytyksen jälkeen meni ehkä kk kun oli jo puntarissa samat lukemat, enkä tosiaan tehnyt muuta kuin pieniä kävelylenkkejä ja imetin.. ja en miettiny mitä söin. :D joten älä huoli, kyllä ne lähtee. Joko pienellä työllä tai ihan huomaamatta :)

    VastaaPoista
  6. Nuo ajatukset on varmasti täysin normaaleita. Itsekkin viime vuoden raskaudessa ja jopa nyt tässä tuoreessa tapauksessa olen jo kauhulla miettinyt millaiseksi valaaksi muutun raskauden edetessä.. olen jopa miehelle päivitellyt että kuinka sitten voit minua katsella kun olen sellainen läski. Mies on aina hymyillen sanonut, että se pyöreys on varmasti vain kaunista kun tietää miten ihanasta asiasta johtuu. Älä menetä uskoa omaan kauneuteesi vaikka vähän turvottaa ja vatsa kasvaa, olet silti se oma ihana itsesi jota miehesikin rakastaa :) Tsemppiä näiden ajatusten kanssa kamppailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minullekin mies sanoi, että ei häntä haittaa onko mulla tuossa edessä pallomaha vai ei, mutta jotenkin tosi vaikea uskoa sitä.

      Poista
  7. Suosittelen tukisukkia, mulla ne oli ihan korvaamattomat, kun alkoi nilkat turpoamaan loppuvaiheessa. Eihän ne mitkään kovin seksikkäät oo mutta ajoi asiansa, ja auttoi turvotukseen :) Täällä oli käytössä ihan jostain halpa-kaupasta ostetut lentosukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, pitääkin testata! Ainakin töissä. Mekon kanssa ja näillä helteillä ne ei taida ihan mennä. :D

      Poista