perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kummiasiaa

Eilen aloin tosiassani pohtia kummiasiaa. Meidän lapsi tullaan kastamaan eli ihan viralliset kummit hänelle tarvitaan. Olen pitänyt koko ajan (samoin myös mies) itsestäänselvänä että pyydämme kummit jo raskausaikana tähän kunniatehtävään, mutta eilen mietin että joko olisi oikea hetki?

Nuoremman kummipoikamme kohdalla meitä pyydettiin kummeiksi heti nt-ultran jälkeen ja minä henkilökohtaisesti pidin siitä, että sain olla jo raskausaikana vähän eri tavalla mukana. Tai mistä minä tiedän oliko se erilaista verraten siihen, jos meitä ei olisi pyydetty vielä siinä vaiheessa kummeiksi? Mutta kuitenkin, haluaisin sen saman ilon jakaa nyt omalta osaltani.

Kuva

Juttelimme miehen kanssa eilen illalla vähän tuosta pyytämisestä, mutta ei siitä jörrikästä ota taaskaan mitään selvää. :D Siis totta kai hänkin haluaa raskausaikana pyytää nuo kummit, mutta minä olisi valmis NYT eikä mies kommentoi asiaa mitenkään. Ei mitenkään yllättävää.

Olemme ajatelleet neljää tai viittä kummia, vaikka siinäkin on aika monta. Toisaalta taas minulla on tosi hyvä fiilis näistä jokaisesta ja jokaisen ehdottomasti haluaisin kummiksi lapselle. Määrä on tällä hetkellä 4-5, koska yhden kummiehdokkaan on saatava oma elämänsä kuntoon ennen kuin voimme häntä pyytää kummiksi. Ja hän tietää tämän. Toivottavasti kaikki menisi hyvin ja jokainen suostuisi tehtävään.

Miten pyytää kummiksi? Löysin muutamia tosi kivoja runoja.

Kävi mielessä juttu jo aamulla varhain
tässähän olisi ystävä parhain.
Kummiksi sinua pyytäisimme
vähän vain me vaatisimme.
Vaippaa ei olis pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et sais kaihtaa.
Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa
olisi kiva jos hän yhä saisi tukea ja turvaa.
Nyt olis siis tarjolla iloa ja säpinää,
sinun arkeen ja elämään.
Joten olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?

---

Meille olisi tärkeää
että kummiksi voisit ryhtyä.
Lahjoja ei lapsi kaipaa
vaan aikuista, joka tukea antaa.
Tule kanssamme tukemaan
meidän lapsen taivalta. 

---

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä
- ne eivät suinkaan lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.
Lähtisitkö pienokaisemme kummiksi
valaisemaan hänen matkaansa? 


Jotain muita tapoja? 

Esimerkiksi antaa lahjaksi mukin tai pipon, missä tekstinä kummitäti/-setä tms ja samalla kysyy haluaako pitää lahjan.

Kuva

Kuva

Tai kortti, missä ultrakuva ja teksti "Olisitko kummini?".

Ja tässä vielä hauska idea mikäli pyytää kummia lapsen syntymän jälkeen:

Kuva

Muitakin ideoita otetaan vastaa! :)

18 kommenttia:

  1. Meillä oli kummit päätettynä jo siinä vaiheessa kun hoidot aloitettiin. Neljä kummia eli kaksi pariskuntaa olisi tarkoitus pyytää. Eka pariskunta, joista tulee sylikummeja, ovat miehen sukulaisia ja mies hakusikin pyytää heitä heti varhaisultran jälkeen :) Heitä pyydettiin ihan tylsästi vaan kysymällä. Toinen pariskunta on meidän yhteisiä kavereita ja heitä ei ole vielä pyydetty (lähinnä koska en ole pahoinvoinnin takia jaksanut kotoa poistua). Heitä varten voisikin keksiä jonkun kivan tavan kysyä kummiutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytännössä meilläkin on kummit ollut päätettynä jo pari vuotta. Ainakin osa. :)

      Poista
  2. Toi eka runo on ihan loistava! Täytyykin laittaa se talteen jos joskus vaikka pääsisi käyttämään ;)

    VastaaPoista
  3. Me pyydettiin kummit vasta pojan syntymän jälkeen. Omalle serkulle vaan laitoin tekstarin että tuleeko miehensä kanssa kummiksi, kun minuakin pyysivät samalla tavalla poikansa kummiksi. Ja mies pyysi siskoaan puhelimessa kummiksi. Jotenkin itse taas halusin kummit pyytää vasta pojan syntymän jälkeen, jolloin myös vahvistui valintamme ketkä halusimme kummiksi, ehdokkaita kun oli muutama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, aivan. :) Onhan se toki hyvä asiaa pohtia tarpeeksi kauan, mikäli ei ole valinnasta varma.

      Poista
  4. Hyvä löytö tuo eka runo! :)

    VastaaPoista
  5. hihi mie pyysin meidän poitsulle kummit juuri tuolla ylimmäisellä viestillä tekstarina ;D (tosin tuo yksi lause siitä puuttui ja kun pojalle tuli kolme kummia joista yksi oli pariskunta niin lähetin niille tuon viestin monikkomuotoisena miehen nimen perään lisäten :))

    ja meille kummit oli mietinnässä jo raskaus ja haaveiluaikana mutta kummit pyydettiin vasta pojan ollessa 1kk ikäinen.. ristiäiset oli 2kk iässä..

    VastaaPoista
  6. Itse aion kans tässä piakkoin pyytää, koska olen kummeista 100% varma :)
    Ja postittelen juurikin kummikutsut, kiva tapa pyytää kummeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, pistät siis ihan oikeaa postia. :) Hyvä idea sekin!

      Poista
    2. Juu halusin tehdä tälläisen yllättävän jutun :)
      Osa kummeista asuu vähän kauempana, niin helpompi laittaa postissa :)

      Saa samalla miettimisaikaa kummiuteen, vaikka veikkaan kyllä, että ilomielin kaikki kummit suostuvat tehtävään.

      Poista
    3. Haha, huomasin, että olin onnistunu tekee omaanki blogiin postauksen samalla otsikolla :D

      Poista
  7. Hei! Löysin blogisi vasta äskettäin ja juttuja olenkin sitten lukenut ties minne asti. Hirmuisesti onnea vauvan tulosta! <3 vaikka vasta eksyin tänne, tulin onnelliseksi teidän puolesta, koska teillä on pitkä taival takana yritystä! Itsellä nyt sellainen tilanne, että melkeinpä kolme vuotta oli yritystä ja yhtäkkiä testiin pärähti plussa. Olin jo täysin menettänyt toivoni, joten en osannut yhtään odottaa. Ihana yllätys, mutta alusta asti olemme olleet jotenkin varmoja ettei kaikki ole kunnossa tai menee ainakin kesken! Johtuu varmasti siitä, kun on jo pitkään tuntunu ettei me lasta saada aikaiseksi! Toki pelkkä plussa on jo meille tosi iso juttu! Nyt viikkoja 6+6, mulla ei ole oikeastaan mitään oireita ja sekös vasta huolestuttaa... :( vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa ekaan ultraan. Voi kumpa voisi tapahtua niin suuri ihme, että kaikki olisikin hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos paljon! Paljon onnea teillekin, sekä paljon tsemppiä tulevaan ultraan. :) <3

      Poista
  8. Olen itse kahden lapsen kummi ja molempina kertoina tullut yllätetyksi.

    Ensimmäisen kohdalla serkku soitti päivä ennen keisarinleikkausta mulle töihin sanoakseen "Me ollaan ajateltu että haluutko kummiksi." Jälkeenpäin ajateltuna on siinä puolensa että sain tietää asiasta vasta noin myöhään, vaikka he olivat tienneet kuulemma jo hyvin varhain pyytävänsä minua.
    Erityisen hyvin tuosta on kuitenkin jäänyt mieleen ristiäiset. Kummilapseni vanhemmat olivat keskustelleet kummiasiasta paljon papin kanssa ja pappi kertoi tilaisuudessa perusteluja kummivalintoihin. Tuntui hyvältä kuulla että vaikka asun kaukana niin he luottavat siihen että olen aina mukana heidän lapsensa elämässä.

    Toisen kerran tulin yllätetyksi kesken siskoni lapsien leikin. Siskoni odotti kolmatta lastaan ja tuli kysymään haluaisinko olla kummina lapselle. Koska olen ollut heidän elämässään paljon läsnä jo edellisten lasten kanssa, ei tämän lapsen kummeus ollut niin iso juttu kuin tuon ensimmäisen - joka oli perheen esikoinen. Kummipoikani on minulle yhtä rakas kuin nuo kaksi muuta naperoa, vaikken olekaan heille kuin ihan tavallinen täti.

    -n

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hienosti on sinutkin yllätetty, vaikka noinkin "tavallisesti" pyydetty. :) Eihän se turhaa kikkailua kaipaa.

      Poista