No niin, soitin ehkäisyneuvolaan. Lääkäri kirjoittaa meille lähetteen näkemättä ja pistää sen postiin tässä lähipäivinä. Nopeimmin pääsemme kuulemma oman kaupunkimme "pikku"sairaalaan ja jos tulee tarvetta tutkia jotain enemmän/tarkemmin, meidät lähetetään (taas) eteenpäin tuonne isompaan sairaalaan naistenpolille. Hommat siis etenee, saa (ja täytyy) olla tyytyväinen!
Nyt sitten jännityksellä ODOTAN kuinka nopeasti sen ajan saamme.
tiistai 16. lokakuuta 2012
maanantai 15. lokakuuta 2012
The LoveStory
No niin, tässä se nyt sitten tulee. Oikeastaan ihan kiva "kerrata" tätä meidän juttua itsellekin. :D Kutsun tässä jutussa miestäni kirjaimella X. (X sopii hyvin yhteen G:n kanssa...)
Meidän juttu alkaa siis yläasteelta, jossa olimme rinnakkaisluokilla. Virallisesti, tai siis tietoisesti, me olemme tavanneet kahdeksannella luokalla jolloin aloitimme valinnaisen aineen samassa ryhmässä. Ei voi sanoa että olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä! Toki ajattelin aina että X on todella mukava kaveri, mutta hän oli se paha poika ja minä kiltti tyttö.
Joskus varmaan alkuvuonna 2005 X oli selvittänyt minun puhelinnumeron ja alkoi pistämään minulle silloin tällöin tekstiviestejä. Hän kysyi minulta satunko tykkäämään Pikku G:stä. Sanoin että en minä nyt mitenkään erityisesti tykkää, mutta pikkuveljeni kyllä tykkää. Sittenpä X tarjoutui antamaan itselleen ylimääräisen ja turhan Pikku G cd:n minulle, tai siis veljelleni. Sovimme että haen cd:n joskus kun olen kaupungissa yksin liikkeellä. Tämä tapahtui varmaan vasta kuukauden päästä, sovimme että tapaamme vain ulkona, mutta kävin minä sitten heillä sisälläkin kurkkaamassa kun hän sattui olemaan yksin kotona. :)
Cd:n noudon jälkeen meni sitten vielä parisen viikkoa, kunnes X pisti minulle tekstiviestiä josko alkaisin olee hänen kanssaan. (Ah, ihanaa teinimeininkiä! <3) Silloin kieltäydyin. En nyt muista kerroinko mitään syytä...? Viikon päästä tästä olin lähdössä kaverini perheen kanssa etelään viikoksi ja jostain syystä illallal ennen lähtöä, kun olin mennyt nukkumaan X tuli mieleeni. Pistin hänelle tekstiviestin "onko tarjous vielä voimassa?" ja vastauksen voitte varmaan arvata. ;)
Elimme siis käytännössä ensimmäisen viikon "etäsuhteessa" ja sain samalla miettiä oliko se nyt fiksu idea alkaa seurustelemaan sen pahan pojan kanssa. Mieli ei muuttunut ja kun tulimme takaisin alkoi myös juttu meidän seurustelusta levitä parin viikon sisällä koulussa, vaikka pyrimme pitämään matalaa profiilia. No neitsyys meni meiltä molemmilta sitten muutaman kuukauden päästä tästä, jälkeen päin olen ihmetellyt että mikähän kiire meilläkin on ollut, mutta tehty mikä tehty.
Kun olimme seurustelleet n. 8 kk meillä oli vajaan kuukauden ero. Sellainen ihmeen teini juttu, mitä emme enää edes ajattele. Se unohtui oikeastaan vajaassa vuodessa. Voisin tässä tarkemminkin kertoa, mutta sillä ei ole niin väliä. Pienimuotoista pettämistä siihen liittyi X:n osalta. Loppu hyvin kaikki hyvin, minä otin hänet takaisin ja hyvä niin. :)
Sen jälkeen meidän elämä onkin ollut aika tasaista tallaamista. X on kylläkin aika tapaturma-altis persoona. Parit mopokolarit, työtapaturmat ja remonttisattumat on matkan varrella koettu, ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Kaikki yhdessä koettu on kuitenkin vain vahvistanut meitä.
Loppukesästä 2009 aloimme etsimään yhteistä kotia. Yhteen muutimme syksyllä, kaikki kävi todella "tavallisesti". Emme edes kysyneet mitään että "muutetaanko yhteen?" tai mitään vastaavaa, se vain tapahtui. Ei kyyneliä vanhemmilta tai meiltä, se oli vain luonnollinen seuraava askel.
Isompaan kotiin (tontteineen kaikkineen) muutimme vuonna 2011, täällä ollaan edelleen ja omaksi ostamista suunnitellaan. X otti lapsipuheet ensimmäisenä esiin kesällä 2011, jonka seurauksena minä aloin kuumeilemaan ihan täysillä. Olin jotenkin ajatellut, että hoidan AMK-opinnot ensin pois alta, mutta onneksi emme odotellet. Kouluhan jäi minulta tauolle viime keväänä. Kihloihin menimme vuonna 2012. Siihen ei sisälly mitään romantiikkaa. :D Minä olin n. puolen vuoden ajan ehkä kerran kuussa X:lle vähän vihjaillut, että sellainen voisi olla ihan kiva seuraava askel. Sitten vuosipäivänä vain totesin miehelle, että eipä tarvitsis muistaa montaa päivää ja mies vain totesi "kaipa me haetaan sulle sitten ensi viikolla sormus".
Näin siis paha poika on muuttanut kiltistä naapurin tytöstä hieman tuhmemman ja tämä kiltti tyttö on edes vähän rauhoittanut sitä pahaa poikaa. <3
Hääpäivää (tai edes vuotta) emme ole vielä päättäneet. Kaipa sekin saadaan piakkoin päätettyä. Se vuosi edes! ;)
Siinä siis noin pääpiirteittäin meidän tarina. Toivottavasti sitä on yhtä mukava lukea, kuin minun oli sitä kirjoittaa.
Meidän juttu alkaa siis yläasteelta, jossa olimme rinnakkaisluokilla. Virallisesti, tai siis tietoisesti, me olemme tavanneet kahdeksannella luokalla jolloin aloitimme valinnaisen aineen samassa ryhmässä. Ei voi sanoa että olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä! Toki ajattelin aina että X on todella mukava kaveri, mutta hän oli se paha poika ja minä kiltti tyttö.
Joskus varmaan alkuvuonna 2005 X oli selvittänyt minun puhelinnumeron ja alkoi pistämään minulle silloin tällöin tekstiviestejä. Hän kysyi minulta satunko tykkäämään Pikku G:stä. Sanoin että en minä nyt mitenkään erityisesti tykkää, mutta pikkuveljeni kyllä tykkää. Sittenpä X tarjoutui antamaan itselleen ylimääräisen ja turhan Pikku G cd:n minulle, tai siis veljelleni. Sovimme että haen cd:n joskus kun olen kaupungissa yksin liikkeellä. Tämä tapahtui varmaan vasta kuukauden päästä, sovimme että tapaamme vain ulkona, mutta kävin minä sitten heillä sisälläkin kurkkaamassa kun hän sattui olemaan yksin kotona. :)
Cd:n noudon jälkeen meni sitten vielä parisen viikkoa, kunnes X pisti minulle tekstiviestiä josko alkaisin olee hänen kanssaan. (Ah, ihanaa teinimeininkiä! <3) Silloin kieltäydyin. En nyt muista kerroinko mitään syytä...? Viikon päästä tästä olin lähdössä kaverini perheen kanssa etelään viikoksi ja jostain syystä illallal ennen lähtöä, kun olin mennyt nukkumaan X tuli mieleeni. Pistin hänelle tekstiviestin "onko tarjous vielä voimassa?" ja vastauksen voitte varmaan arvata. ;)
Elimme siis käytännössä ensimmäisen viikon "etäsuhteessa" ja sain samalla miettiä oliko se nyt fiksu idea alkaa seurustelemaan sen pahan pojan kanssa. Mieli ei muuttunut ja kun tulimme takaisin alkoi myös juttu meidän seurustelusta levitä parin viikon sisällä koulussa, vaikka pyrimme pitämään matalaa profiilia. No neitsyys meni meiltä molemmilta sitten muutaman kuukauden päästä tästä, jälkeen päin olen ihmetellyt että mikähän kiire meilläkin on ollut, mutta tehty mikä tehty.
Kun olimme seurustelleet n. 8 kk meillä oli vajaan kuukauden ero. Sellainen ihmeen teini juttu, mitä emme enää edes ajattele. Se unohtui oikeastaan vajaassa vuodessa. Voisin tässä tarkemminkin kertoa, mutta sillä ei ole niin väliä. Pienimuotoista pettämistä siihen liittyi X:n osalta. Loppu hyvin kaikki hyvin, minä otin hänet takaisin ja hyvä niin. :)
Sen jälkeen meidän elämä onkin ollut aika tasaista tallaamista. X on kylläkin aika tapaturma-altis persoona. Parit mopokolarit, työtapaturmat ja remonttisattumat on matkan varrella koettu, ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Kaikki yhdessä koettu on kuitenkin vain vahvistanut meitä.
Loppukesästä 2009 aloimme etsimään yhteistä kotia. Yhteen muutimme syksyllä, kaikki kävi todella "tavallisesti". Emme edes kysyneet mitään että "muutetaanko yhteen?" tai mitään vastaavaa, se vain tapahtui. Ei kyyneliä vanhemmilta tai meiltä, se oli vain luonnollinen seuraava askel.
Isompaan kotiin (tontteineen kaikkineen) muutimme vuonna 2011, täällä ollaan edelleen ja omaksi ostamista suunnitellaan. X otti lapsipuheet ensimmäisenä esiin kesällä 2011, jonka seurauksena minä aloin kuumeilemaan ihan täysillä. Olin jotenkin ajatellut, että hoidan AMK-opinnot ensin pois alta, mutta onneksi emme odotellet. Kouluhan jäi minulta tauolle viime keväänä. Kihloihin menimme vuonna 2012. Siihen ei sisälly mitään romantiikkaa. :D Minä olin n. puolen vuoden ajan ehkä kerran kuussa X:lle vähän vihjaillut, että sellainen voisi olla ihan kiva seuraava askel. Sitten vuosipäivänä vain totesin miehelle, että eipä tarvitsis muistaa montaa päivää ja mies vain totesi "kaipa me haetaan sulle sitten ensi viikolla sormus".
Näin siis paha poika on muuttanut kiltistä naapurin tytöstä hieman tuhmemman ja tämä kiltti tyttö on edes vähän rauhoittanut sitä pahaa poikaa. <3
Hääpäivää (tai edes vuotta) emme ole vielä päättäneet. Kaipa sekin saadaan piakkoin päätettyä. Se vuosi edes! ;)
Siinä siis noin pääpiirteittäin meidän tarina. Toivottavasti sitä on yhtä mukava lukea, kuin minun oli sitä kirjoittaa.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Kooste toiveista
Arvonnan yhteydessä pyysin teitä kertomaan mistä toivoisitte minun kirjoittavan ajatuksiani, ajattelinkin nyt koostaa niitä tänne ja antaa "vastaukseni" ehdotuksiin.
"Uteliaana ihmisenä rakastan nähdä millasia koteja ihmisillä on, joten ehkäpä kotipostaus! :) Tai haaveilua millanen se unelmakoti olisi. :)"
Hmm juu-u. Minullahan on toinen blogi mitä kirjoitan "omalla nimellä". Siellä on sisustusta, ruuanlaittoa ja paljon muuta. Oikeastaan kaikkea muuta meidän elämästä kuin tämä yritys. En näe mahdottomanan ajatuksena tuota kotipostausta, mutta koska yritän pitää täällä henkilöllisyyteni salassa harkitsen vielä teenkö postauksen tänne vai kerronko toisen blogini osoitteen... :)
"Haluaisin kuulla teidän lovestoryn ja sun toiveitasi häiden suhteen.. "
"Minuakin kiinnostaisi teidän kahden rakkaustarina!"
"En nyt oikein osaa sanoa mistä haluaisin sinun kirjoittavan. Ehkä juuri tuosta teidän rakkaustarinastanne kuten pari muutakin edellä on ehdottanut :)"
"Mä kans haluaisi kuulla teidän rakkaustarinasta. Ja tottakai niitä muitakin kuulumisia, kuin pelkästään yrittämis-uutisia, olis mukava lueskella."
Selvästi tuo meidän LoveStory oli suurin toive, joten saamanne pitää! :D Eipä se ole mitenkään erikoinen, mutta yritän ehtiä kirjoitella sen tässä parin päivän aikana. :)
Ja yritän parhaani mukaan myös kirjoitella muitakin kuulumisia kuin yritys-juttuja. ;)
Noista häistä olen itsekin jo jonkun aikaa harkinnut kirjoittavani. Mutta tässäkin tulee vastaan se, kirjoitanko tähän blogiin vai tuonne toiseen...
Kiitos muutenkin teille kaikille kommenteista! On mukava tietää että edes jotkut täällä näitä minun juttuja lukevat.
"Uteliaana ihmisenä rakastan nähdä millasia koteja ihmisillä on, joten ehkäpä kotipostaus! :) Tai haaveilua millanen se unelmakoti olisi. :)"
Hmm juu-u. Minullahan on toinen blogi mitä kirjoitan "omalla nimellä". Siellä on sisustusta, ruuanlaittoa ja paljon muuta. Oikeastaan kaikkea muuta meidän elämästä kuin tämä yritys. En näe mahdottomanan ajatuksena tuota kotipostausta, mutta koska yritän pitää täällä henkilöllisyyteni salassa harkitsen vielä teenkö postauksen tänne vai kerronko toisen blogini osoitteen... :)
"Haluaisin kuulla teidän lovestoryn ja sun toiveitasi häiden suhteen.. "
"Minuakin kiinnostaisi teidän kahden rakkaustarina!"
"En nyt oikein osaa sanoa mistä haluaisin sinun kirjoittavan. Ehkä juuri tuosta teidän rakkaustarinastanne kuten pari muutakin edellä on ehdottanut :)"
"Mä kans haluaisi kuulla teidän rakkaustarinasta. Ja tottakai niitä muitakin kuulumisia, kuin pelkästään yrittämis-uutisia, olis mukava lueskella."
Selvästi tuo meidän LoveStory oli suurin toive, joten saamanne pitää! :D Eipä se ole mitenkään erikoinen, mutta yritän ehtiä kirjoitella sen tässä parin päivän aikana. :)
Ja yritän parhaani mukaan myös kirjoitella muitakin kuulumisia kuin yritys-juttuja. ;)
Noista häistä olen itsekin jo jonkun aikaa harkinnut kirjoittavani. Mutta tässäkin tulee vastaan se, kirjoitanko tähän blogiin vai tuonne toiseen...
Kiitos muutenkin teille kaikille kommenteista! On mukava tietää että edes jotkut täällä näitä minun juttuja lukevat.
Arvonnan tulos (ja palkinto)
Niin saatiin arvonta päätökseen ja hetki sitten arvoin omin kätösin voittajan! :)
Mutta pidänpä teitä vielä hetkisen jännityksessä ja paljastan mitä voittajalle lähtee...
4 kpl Tupperwaren riippulusikoita, 2x PartyLiten mehukas appelsiini tuikkivia ja 2x virkistävä lime tuikkivia, piristystä syksyyn niin värien kuin tuoksujenkin puolesta. :) Ja tietenkin suklaata! Tummaa, se on terveellisempää. ;)
Mutta voittaja kiinnostaa varmasti kaikkia?
Ja voittajahan on Miukuli eli Hopeakissa!
Pistätkö minulle s-postiin yhteystiedot niin saadaan paketti postiin: odotanblog@gmail.com
lauantai 13. lokakuuta 2012
Viime hetket arvontaan!
Muistakaahan kaikki osallistua arvontaan täällä! Aikaa on klo. 20.00 asti. :)
Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!
Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!
torstai 11. lokakuuta 2012
Tuloksia
Soitin sitten niitä tuloksia. Tai siis oli pakko antaa luuri miehelle koska kuulemma minulle ei voida kertoa hänen tuloksiaan. Tjoo. Ei siellä hoitaja pystynyt sanomaan kuulemma muuta kuin että normaalit ovat. Hän ilmeisesti saanut tarkemmin katsottua niitä spermatuloksiakaan eli en sitten muuta tiedä.
Minä sitten vielä kysyin siitä lähetteestä. Pitää soittaa tiistaina uudestaan, silloin tiedän kirjoittaako lääkäri sen meille näkemättä meitä (niin kuin hän meille viimeksi sanoi). Hoitaja ei osannut tätäkään siis tuon tarkempaa sanoa.
Mutta nyt on hyvä tyytyä tuohon sanaan normaali. Se on parempi kuin monella muulla. Toki nyt vaan pelkään entistä enemmän että minussa on jotain vikaa. Eihän minua ole juuri lainkaan tutkittu.
Minä sitten vielä kysyin siitä lähetteestä. Pitää soittaa tiistaina uudestaan, silloin tiedän kirjoittaako lääkäri sen meille näkemättä meitä (niin kuin hän meille viimeksi sanoi). Hoitaja ei osannut tätäkään siis tuon tarkempaa sanoa.
Mutta nyt on hyvä tyytyä tuohon sanaan normaali. Se on parempi kuin monella muulla. Toki nyt vaan pelkään entistä enemmän että minussa on jotain vikaa. Eihän minua ole juuri lainkaan tutkittu.
Soittaako vai eikö soittaa?
Ihan ensimmäiseksi muistutan vielä ARVONNASTA mikä on käynnissä lauantaihin asti täällä, käykäähän halukkaat osallistumassa. :)
Pulma. Soitanko jo tänään miehen simppatuloksia vai en? Oikeasti huomenna olisi tasan kolme viikkoa kulunut, mutta kun olen huomenna taas koko päivän kurssillani joten tänään olisi helpompi ottaa nuo uutiset vastaan ihan kotosalla ollessa.
Hermostuttaa... Toisaalta en edes haluaisi tietää, tässä tietämättömyydessä on jotenkin helppo elää. Toki hyvät uutiset olisi kivoja, mutta mistä sitä sitten tietää? Iltapäivään asti minä ainakin odotan, on sitten ainakin postit kulkeneet tältä päivältä kun soitan ettei jää siitä kiinni.
Eilen oli jostain syystä tosi itkuista aikaa illalla. Sitten otin yhden oluen ja touhusin miehen kanssa remontin kimpussa, niin sainpahan ajatuksia muualle. Katsoin illalla tallennuksesta Erilaisten äitien ensimmäisen jakson. Suht' normaali pari siihen asti, kunnes rouva vetäisi kännykän synnytyssalissa kouraan ja meni FACEBOOKIIN!? Mies sanoi minulle, että jos tekisin niin, niin ero tulisi. :D Onneksi ei ole sitä vaaraa, en ole niin fb-addiktoitunut. Niin ja pyydän anteeksi kaikilta niiltä jotka ovat. En pahalla tarkoita, mutta en tuollaista kyllä ymmärräkään.
Pulma. Soitanko jo tänään miehen simppatuloksia vai en? Oikeasti huomenna olisi tasan kolme viikkoa kulunut, mutta kun olen huomenna taas koko päivän kurssillani joten tänään olisi helpompi ottaa nuo uutiset vastaan ihan kotosalla ollessa.
Hermostuttaa... Toisaalta en edes haluaisi tietää, tässä tietämättömyydessä on jotenkin helppo elää. Toki hyvät uutiset olisi kivoja, mutta mistä sitä sitten tietää? Iltapäivään asti minä ainakin odotan, on sitten ainakin postit kulkeneet tältä päivältä kun soitan ettei jää siitä kiinni.
Eilen oli jostain syystä tosi itkuista aikaa illalla. Sitten otin yhden oluen ja touhusin miehen kanssa remontin kimpussa, niin sainpahan ajatuksia muualle. Katsoin illalla tallennuksesta Erilaisten äitien ensimmäisen jakson. Suht' normaali pari siihen asti, kunnes rouva vetäisi kännykän synnytyssalissa kouraan ja meni FACEBOOKIIN!? Mies sanoi minulle, että jos tekisin niin, niin ero tulisi. :D Onneksi ei ole sitä vaaraa, en ole niin fb-addiktoitunut. Niin ja pyydän anteeksi kaikilta niiltä jotka ovat. En pahalla tarkoita, mutta en tuollaista kyllä ymmärräkään.
maanantai 8. lokakuuta 2012
Itsensä kiusaaminen
Jooh... Jotenkin taas paska fiilis (ja nyt tuli sellainen olo etten minä kirjoita muusta olosta). Tai siis no, väsymys ja pää täynnä tietoa -yhdistelmä ei selvästikään sovi mulle.
Aloitin tänään yhden koulutuksen, mikä kestää kuukauden päivät. Siinä on 2-3 kertaa viikossa kontaktia ja sitten loput tehdään etänä. Sen jälkeen toivon, että kykenisin edes aloittelemaan uutta uraani. Tänään selvisi, että varmaan vasta vuoden vaihteen jälkeen pystyn aloittamaan uuden työni ihan täysvaltaisesti, mutta toivottavasti saan sovittua työnantajan kanssa että voin tuon kurssin jälkeen jo tutustua heidän toimintaan ja ehkä vähän tehdä töitäkin.
Menipäs tämä nyt urapainotteiseksi postaukseksi. :D Tässä sitten aloin kovasti miettimään miten ikinä pystyn yhdistämään äitiyden ja työt? Miten kaikki muut siihen pystyy? Pitää vaan ajatella, että kyllä ne keinot aina löytyy.
Eilen pistin tallennukseen huomenna AVAlla alkavan Erilaiset äidit -ohjelman ja tänään huomasin Mymmelin postauksesta että torstaina tv2:lla alkaa tuo Teiniäidit, mitä olin myös suunnittellut katsovani. Ja jos tuo ei ole vielä tarpeeksi itsensä kiusaamista, tänään tulee Dokumenttiprojekti: Haluun pitää lapseni tv1:ltä. Muistaiskohan katsoa myös sen?
Aloitin tänään yhden koulutuksen, mikä kestää kuukauden päivät. Siinä on 2-3 kertaa viikossa kontaktia ja sitten loput tehdään etänä. Sen jälkeen toivon, että kykenisin edes aloittelemaan uutta uraani. Tänään selvisi, että varmaan vasta vuoden vaihteen jälkeen pystyn aloittamaan uuden työni ihan täysvaltaisesti, mutta toivottavasti saan sovittua työnantajan kanssa että voin tuon kurssin jälkeen jo tutustua heidän toimintaan ja ehkä vähän tehdä töitäkin.
Menipäs tämä nyt urapainotteiseksi postaukseksi. :D Tässä sitten aloin kovasti miettimään miten ikinä pystyn yhdistämään äitiyden ja työt? Miten kaikki muut siihen pystyy? Pitää vaan ajatella, että kyllä ne keinot aina löytyy.
Eilen pistin tallennukseen huomenna AVAlla alkavan Erilaiset äidit -ohjelman ja tänään huomasin Mymmelin postauksesta että torstaina tv2:lla alkaa tuo Teiniäidit, mitä olin myös suunnittellut katsovani. Ja jos tuo ei ole vielä tarpeeksi itsensä kiusaamista, tänään tulee Dokumenttiprojekti: Haluun pitää lapseni tv1:ltä. Muistaiskohan katsoa myös sen?
 |
| Teiniäidit: Yle TV2 |
lauantai 6. lokakuuta 2012
Arvontaa!
Nyt kun -B sai oman bloginsa arvonnan päätökseen, voinkin julistaa oman arvonnan alkaneeksi! En halunnut niitä päällekkäin pitää. ;)
Arvonnan pidän sen kunniaksi, että blogiani on luettu nyt kuukauden bloggerissa oloni aikana yli 1000 kertaa ja olen saanut jo 14 lukijaa! Kiitos teille kaikille, kuin myös kaikille salaisille ja anonyymeille lukijoilleni!! Toki osa teistä on varmasti ollut mukana jo vuodatuksen aikana. ;)
Arvontaan voit osallistua kertomalla tähän postaukseen miten ja koska olet päätynyt lukemaan blogiani (vai oletko kenties ensi kertaa vierailulla?) ja mistä aiheesta toivoisit minun vielä kirjoittavan ajatuksiani.
Voit osallistua myös anonyymisti, mutta pistä kommenttiin itsellesi nimimerkki tms. :)
Osallistumisaikaa on ensi viikon lauantaihin eli 13.10. klo. 20.00 asti, onnea kaikille arvonaan!
Arvonnan pidän sen kunniaksi, että blogiani on luettu nyt kuukauden bloggerissa oloni aikana yli 1000 kertaa ja olen saanut jo 14 lukijaa! Kiitos teille kaikille, kuin myös kaikille salaisille ja anonyymeille lukijoilleni!! Toki osa teistä on varmasti ollut mukana jo vuodatuksen aikana. ;)
Arvontaan voit osallistua kertomalla tähän postaukseen miten ja koska olet päätynyt lukemaan blogiani (vai oletko kenties ensi kertaa vierailulla?) ja mistä aiheesta toivoisit minun vielä kirjoittavan ajatuksiani.
Voit osallistua myös anonyymisti, mutta pistä kommenttiin itsellesi nimimerkki tms. :)
Osallistumisaikaa on ensi viikon lauantaihin eli 13.10. klo. 20.00 asti, onnea kaikille arvonaan!
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Niin, se positiivisuus...
Minähän niin päätin että tässä kierrossa otan saman taktiikan käyttöön kuin Marialla oli plussakierrossan. Eli siis positiivinen ajattelu! Pitäisi ajatella vain, vaikka ihan peilin edessä, "nyt me saadaan se plussa" tms.
Mutta niin... Tuo minun eilen noussut endopelko vähän latistaa. Soitin tänään ehkäisyneuvolaan huolestani, hoitaja sanoi kyllä että oireet täsmää, mutta että olisi silti hyvä odottaa noita miehen tuloksia (vielä 9 päivää!) ja kun sitten saamme sen lähetteen naistenpolille, ottaisin asian heti puheeksi siellä.
Eli piinaava odotus jatkukoon. Yritän silti parhaani mukaan pitää yllä edes jonkin näköisen postitiivsen ajattelun! Lupaan. :)
Mutta niin... Tuo minun eilen noussut endopelko vähän latistaa. Soitin tänään ehkäisyneuvolaan huolestani, hoitaja sanoi kyllä että oireet täsmää, mutta että olisi silti hyvä odottaa noita miehen tuloksia (vielä 9 päivää!) ja kun sitten saamme sen lähetteen naistenpolille, ottaisin asian heti puheeksi siellä.
Eli piinaava odotus jatkukoon. Yritän silti parhaani mukaan pitää yllä edes jonkin näköisen postitiivsen ajattelun! Lupaan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)