maanantai 18. marraskuuta 2013

Voi oire, oire

Listaanpa ylös parit oireet viikonlopulta, jotka siis jatkuvat edelleen.

- Lauantaina (kp 20, dpo 8) huomasin että olen herkistynyt. Katsoin Australian Master Chefiä ja kun siinä yhdellä kilpaililjalla oli todella huono tuuri, niin minä ihan silmät kosteina surin hänen puolesta. Näin myös yhden mainoksen, mistä minulle tuli mieleen minun ja miehen lähestyvä viikonloppureissu, aloin pohtia että kuinka kivaa meillä tuleekaan olemaan ja taas silmät kostui. Tänään aamulla katsoin Huomenta Suomea ja siinä kuvattiin ennen mainoskatkolle siirtymistä Iittalan tuikkukippoja ja jostain syystä myös se herkisti minun mieleni! :D Tässä nyt muutama esimerkki.

- Eilen sunnuntaina ihmettelin että miksi nyt yht' äkkiä lugemössö on alkanut tulla niin "suurella voimalla"  ulos. Ei se ennen ole tullut kuin vain oikeastaan vessakäynneillä. Jouduin ottamaan käyttöön ihan pikkuhousunsuojan! Kunnes illemmalla totesin, että taitaakin olla valkovuoto lisääntynyt.

Kuva

- Eilen huomasin myös, että naamani kukkii normaalia enemmän. Vaikka kuinka pesen, puunaan ja rasvaan (eilenkin olin ihan ilman meikkiä), niin pikkunäppyjä tulee silti lisää eikä edes vanhat katoa!

Kuva

Pohdittavaksi jää, ovatko nämä oireet oireita, "oireita" vai lugeoireita.

Viisi päivää testiin, jotenkin yllättävän nopeasti on aika mennyt. Toivottavasti sama meno myös jatkuisi.


Tuo alempi kuva on muuten ihana! Kun vaan olisi teksin perässä ?-merkki, niin se olisi täydellinen. ;)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ajatusten on / off

Turhauttaa. Kun vaan osaisin olla ajattelematta!
 
Minulla tuli tuossa pari päivää sitten joku haava yhdynnän yhteydessä, erotan kyllä haavan veren tiputteluverestä. Haavassahan ei ole mitään erikoista, minulle on jo monta monta vuotta välillä tullut niitä haavoja joista tulee vähän verta. Mutta... Nyt sitten on tullut lugemössön (hehe, mikä termi!) mukana välillä vähän punertavaa, enkä sitten ole varma onko se siitä haavasta johtuvaa vai kenties tiputtelua, jolloin se tarkoittaisi ettei luget auta. Ja myös sitä, että mulla on taas kerran toivo menetetty...
 
Kuva
 
Olen kuitenkin yleisesti hyvillä mielin ja hyvällä tuulella, joten en jaksaisi ajatella ja arvuutella tälläistä! Se oikein pistää ärsyttämään.
 
Haluaisin uskoa ja jaksaa toivoa, mutta enpä oikein tiedä. Pettymys pelottaa. Kunnon pettymyksestä onkin jo hetki aikaa, joutuuko sen nyt taas kokemaan?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Joululahjaideoita MiniMintiltä

Tässä postauksessa mukana MiniMint.
 
Jos haluat ostaa pukinkonttiin laadukasta vaatetta tytölle, niin suosittelen todellakin Mash Junioria! Disney-lisenssin omaava Mash käyttää tyylitellysti kaikilla ihanimpia Disney-hahmoja. Unohtamatta tietenkään kimalletta ja rusetteja.
 
http://www.minimint.fi/brandit/mash-junior
 
Kasasin yhteen myös lempparilelujani, niistä joitain saattaa päätyä minun ostoslistallekin ja jonkun pikkuisen pukinkonttiin... ;)
 
http://www.minimint.fi/brandit/muumi

http://www.minimint.fi/brandit/mauri-kunnas

http://www.minimint.fi/brandit/myyra
 
Kuvia klikkaamalla pääset tutustumaan koko valikoimaan!
 
Ja tietenkin jo ennen joulua pitää muistaa hankkia...
 
Kalenteri 1 ja kalenteri 2
 
...joulukalenterit koko perheelle. Olen ehkä vähän naurettava, mutta suurena muumifanina haluaisin näistä toisen ihan itselleni! :D
 
Ehkä kuitenkin pidän huolen että molemmille kummipojille ostamme kalenterit.

Oleko jo ostanut lahjoja?

Liian onnellinen?

Tässä on nyt jo hyvän aikaa rämmitty sen verran syvässä suossa, että tämä sieltä pikkuhiljaa nouseminen tuntuu todella oudolta ja hiukan pelottavaltakin.

Mielialani on selkeästi kohonnut ja sehän on aivan mahtavaa! Alan olla enemmän oma itseni ja sekin taas omalta osaltaan nostattaa mieltä.

Vaikka lapsettomuus on vielä vahvasti päällä, eikä siitä enää lopullisesti pääse eroon, niin toiveet inseminaation onnistumiseen ovat silti korkealla. Ainakin vielä...

Kuva

Rahatilanteemme alkaa taas tasaantua. Se on ollut eritysisesti minulle todella suuri huoli ja stressinaihe jo pitkään. Raha on hassu juttu, sitä vaan tarvitsee että tässä maailmassa selviää.

Meidän molempien terveystilanteetkin alkavat näyttää valoisammilta, edes vähäsen.

Kuva

Mutta on meillä ennenkin ollut pieniä noususuhdanteita samoista aiheista kuin nytkin ja kummasti silti pienen nousun jälkeen on suunta taas kääntynyt toiseen suuntaa. Lopulta ollaan rämmitty siinä samassa tutussa suossa. Jos nyt vielä raskaus menisi ja onnistuisi tästä kierrosta, niin olen aivan varma että jotain pahaa taas tapahtuu.

Tätä alamäkeä on kestänyt jo niin kauan, että tähän on jotenkin oudosti tottunut. Aina kun onnistuu, niin tietää odottaa valmiiksi jotain epäonnistumista. Niin se on mennyt jo kauan, varmaankin n. kolme vuotta.

Ei raskaus vaan voi alkaa nyt, se olisi liian täydellistä... Vaikkakin kaukana täydellisestä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ripset ja hormoni?

Meinasi syntyä pieni ongelma, minkä kuitenkin uskoakseni jo ratkaisin.

Otan itselleni aina silloin tällöin rispisen pidennykset. Normaalisti ne pysyvät minulla hyvin neljä viikkoa ja otan ne aina samalta luottokosmetologiltani.

Kuva

Nyt minulla on ollut pidennykset viikon ajan ja ripset ovat jo aivan hirveässä kunnossa! Pahemmassa kuin normaalisti neljässä viikossa.

Miehelle valittelin tätä eilen ja hän tietenkin kehoitti minua soittamaan kosmetologilleni. Toki olin samaa mieltä hänen kanssa ja soittoa koko viikonlopun ajan itsekin pohtinut.

Sitten jostain mieleen tuli ajatus. Tällä kertaa olenkin tehnyt jotain erilaista kuin ennen. Olenhan piikittänyt itseeni hormonia! Toki aloin pohtia voisiko se vaikuttaa ripsien kuntoon...

Kuva

Jonkin verran sain asiaa googlettaa, että löysin edes jotain tietoa tai kokemuksia vastaavasta. Löysin pari sivua, toisen suomeksi toisen englanniksi. Molemmissa puhutaan raskauden vaikutuksesta ripsiin, mutta ajattelisin että hormoni kuin hormoni.

Suomalaisessa Glitz & Glam -blogissa kirjoittaja kertoo kuinka hänen ripsiensä kunto heikkeni rajusti raskauden aikana.

Täällä kerrotaan (englanniksi) juurikin ripsien pidennyksistä ja raskaudesta. Siitä, miten joillain raskaus aiheuttaa ripsien tippumisen nopeammin kuin normaalisti ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten hyvin (ja kauan) pidennykset pysyvät.

Onneksi löysin jotain tietoa ja voin varmaan näistä päätellä, että minun ripsien tämänhetkinen huono kunto johtuu juurikin hormoneista. Ei tule sitten turhaan moitittua hyvää kosmetologia.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Hellouuu!

Ensimmäinen inseminaatio onnistuneesti takana! Nyt vain odotellaan.

Miehen pesun jälkeinen tulos oli todella hyvä, muistaakseni reilu 70 milj. siittiötä, joista 84% oli A-laatua.

Saimme muutaman pesua edeltävän tuloksen itsellekin paperille (suluissa normaalin vähimmäismäärä):

Siittöiden määrä: 125 milj. /ml (>15 milj. /ml)
Kokonaismäärä: 312,5 milj.
Eteenpäin liikkuvia: 47% (yli 32%)

Kuva

Toimenpide itsessään ei tuntunut miltään! Olin oikeastaan yllättynyt kun lääkäri sanoi "noin, se oli siinä sitten" ja laski toimenpidepöydän alas. :D Kysyin vielä mahdollisuutta johonkin tukilääkitykseen, koska minulla on sitä tiputtelua lähes joka kierrossa. Sain Lugesteron-reseptin ja se tulisi aloittaa tänään illalla. Lugeja olisi tarkoitus käyttää 2 viikkoa (aamuin illoin), mutta huomasin äsken että lääkäri määräsi minulle vain 15kpl pakkauksen... Joten pitänee tiistaina soittaa polille ja tarkistaa oliko se vain vahinko.

Todella hyvällä fiiliksellä ollaan, ehkä vähän liiankin hyvällä. Mies on myös tosi innoissaan ja kotimatkalla puhuttiinkin paljon eri asiosta, mutta kaikki kuitenkin jollain tavalla perheeseen liittyvää. <3

Onhan tässä myös pieni pelko perseessä. Mitä jos menkat tuleekin? Silloin me molemmat petytään todella paljon...

torstai 7. marraskuuta 2013

Isyyslain uudistus

Kylläpä tuli hyvä mieli, kun aamulla lähes ensitöikseni avasin Ilta-Sanomien mobiilisovelluksen ja näin siellä uutisen mahdollisesta isyyslain muutoksesta!

Muutoksen tarkoituksena olisi helpottaa isyyden tunnustamista avoliitossa. Ensi viikolla julkaistavassa ehdotuksessa esitetään, että isyyden voisi tunnustaa (ainakin selkeissä tapauksissa) jo ennen lapsen syntymää neuvolakäynnin yhteydessä. Nykyäänhän avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden voi tunnustaa vasta kun lapsi on syntynyt ja äiti saa kutsun lastenvalvojan luo.

Tämä nykyinen käytäntö on minun (ja ilmeisesti aika monen muunkin) mielestä melko vanhanaikainen ja turhauttava. Tietyissä tapauksissa toki ymmärrettävä, mutta esimerkiksi meidän kohdalla se tuntuu todella tyhmältä. Joutuisimme siis vielä lapsettomuuden jälkeenkin todistelemaan että "juu-u, kyllä tämä mies se isä on". Tämä mies, jonka kanssa olen elänyt avoliitossa 4½ vuotta ja jonka kanssa yritin lasta yli 2 vuotta! Mutta mitähän tarkoittaa tuo "selkeä tapaus"?

Kuva


"Isyyslain muutoksella halutaan turvata lapsen asema esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa äiti kuolee synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen, tai joissa isä kuolee tai sairastuu vakavasti pian vauvan syntymän jälkeen."

Joten siis minun puolesta tämä muutos olisi enemmän kuin tervetullut! Nyt vain toivotaan että ehdotus menee läpi ja muutos astuisi voimaan mahdollisimman pian.

Kuva

Jutun voit lukea kokonaisuudessan Helsingin Sanomien -sivuilta täältä.

Mitä mieltä olette, hyvä vai huono juttu?

Nössö

Heh, heh... Minäpä pistin eilen illalla itseeni sen Pregnyllin.

Noh, minäpä meinasin myös pyörtyä!!!

Sain sen kuitenkin ihan hyvin sekoitettua ja pistettyä, vaikka se pistäminen vähän jännittikin koska se neula oli vähän pidempi kuin Gonal-kynän neula. Mutta heti kun sain neulan ulos mahasta, tuli huono olo. Ensin vähän ja sitten vähän enemmän, joten lähdin vessaan. Siellä alkoi heikottaa ihan sikana ja sitten nousi tuskanhiki. Löysin onneksi helpotuksen sikiöasennosta ja otsa kylmää vessan lattiaa vasten.

Oli ihan viittä vaille etten oksentanut ja/tai pyörtynyt! Ja sitten kun siitä nousin, niin (ylläri, ylläri) olin ihan valkoinen! Tuli jotenkin nössö olo... Siis toki tiedän että tuollainen on mahdollista, mutta minulle ei ole ikinä käynyt mitään sellaista ja nytkin tämä tuli vähän puskista...

Kuva

Mies sanoi kyllä, että on mulla kova kantti kun pystyn itseäni noin helposti pistämään. <3 Vaikka sitten loppujen lopuksi alkoikin heikottaa...

Taas huomaa miten tämä lapsettomuuden ajatusmaailma vaikuttaa. Tuntuu että koska lasta näin kovasti haluaa, niin pitäisi myös pystyä kestämään kaikki seuraukset.

Tiedän kyllä, tyhmää...

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

IUI

Eilisen myräkän vuoksi meiltä oli sähköt pois koko illan, joten siksi tämän postaus tulee ilmoille vasta nyt. Mutta siis: eilinen ultra meni todella hyvin!

Oikealla puolen oli yksi 18mm folli ja limakalvo oli hienot 8mm paksu! Jippii!

Vasemmalla näkyi myös jokin pieni (n. 3mm kokoinen) tummempi alue, mutta lääkäri sanoi sen olevan varmaankin niitä endometrioosiin viittavia löydöksiä, mitä ei laparoskopiassa saatu poistettua. Eli sain hieman uutta tietoa siihenkin liittyen.

Kuva

Mutta olen todella iloinen, että tämä hyvän kokoinen folli on lähdössä matkaan juuri oikealta ja että Gonal-F on toiminut juuri niin kuin odotettiinkin.

Minulle määrättiin irrotuspiikiksi Pregnyl, se tulisi pistää tänään klo 21 jälkeen.
Perjantaiaamuna olisi sitten edessä ensimmäinen inseminaatio! Vähänkö jännää... Jännää on myös tuo miten selviän pregnyllistä, mutta kai se hyvin menee.

Olen jotenkin todella toiveikas tämän inssin suhteen ja tiedän että näistä pilvistä tullaan tippumaan kovaa ja korkealta. Jos tiputaan...


[G ja kp10

maanantai 4. marraskuuta 2013

No mitäpä minulle? (+arvonta)

Niin, mitäpä tänne... Eipä mitään ihmeellistä. :) Yleisesti olen hyvillä mielin, viikonloppu oli todella kiva ja onnistunut. Piikitykset sujuu hyvin eli siis heti toisella kerralla pystyin siihen ihan itsekseni. Ensimmäisellä kerralla se vaati sen, että mies seisoi minun vieressä ja katsoi kun pistin. :D Mutta ei se ole todellakaan paha homma!

Huomenna onkin jo ultra, kivaa kivaa! Ehkä siis jo tällä viikolla ensimmäinen inssi? Aika hurjaa...


Käykäähän muuten osallistumassa Operaatio Äiti. -blogin arvontaan. Todella kiva palkinto on tiedossa voittajalle!

(Klikkaa kuvaa)