keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Seitsemäntoista

Niin minä sen vaan tiesin. Alkoi yk17.

Yllättävän ok olo. Ei ole tehnyt mieli itkeä tai mitään. Turta. Ehkä se on oikea sana tähän oloon. Mutta sama olo on vallinnut jo varmaan viikon...

maanantai 28. tammikuuta 2013

Vaaleanpunaisten rillien läpi

Mitä haaveita minulla on liittyen perheen perustamiseen ja vauvan saamiseen? Näin kyseli omassa blogissaan tyttöankka. Asiaahan olen pyöritellyt mielessäni jo monta kuukautta, mutta nyt päätin pistää ajatukset tekstimuotoon.

Saisin plussan testiin, olisin raskaana. Ensimmäinen ultra takana ja riskiviikot ohi. Kertoisimme tuleville isovanhemmille ilo uutisen, pyytäisimme lapselle kummit. Sitten alkaisikin vierashuoneen muodonmuutos - remontti. Miehen isäpuoli auttaisi varmasti mielellään, onhan hän rakennusmies. Samoin kuin tuleva (?) kummisetä.


Vaatteita, huonekaluja, leluja ym alkaisi kertyä nurkkiimme. Lastenhuone valmistuisi ja saisin sen sisustaa.

Synnytys sujuu hyvin ja nopeasti. Pääsemme kotiin heti muutaman päivän päästä. Kotona kaikki sujuisi hyvin. Isovanhemmat ja kummit auttavat, kun väsymme ja haluamme vaikka vapaaillan.

Vauva kasvaa. Oppii ryömimään, istumaan, konttaamaan... Vaikeimpina hetkinä olen oikeasti pystynyt kuvittelemaan silmieni eteen lapsemme konttamaan kirjahyllyn ohi. Taaperon juoksevan pihalla auringonpaisteessa. Se luo minulle jotain toivoa, kunnes mieleeni tulee ajatus "entä jos en tule koskaan oikeasti kokemaan näin?".

Saunomista perheen kesken, sitä odotan. Lapsi heittää löylyä itse ja tulee aina innoissaan saunaan. Kesälomaretkiä Muumimaailmaan, Puuhamaahan, Linnanmäelle...


Ja joulut. Jouluruokaa, pukki ja lahjoja, joulusauna. Lapsen jännitys ja innostus! Kaikki oman perheen kesken ja kaikessa rauhassa.

Minun vaaleanpunaiset haaveet.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tähänkö on tultu?

Menossa olisi kiertopäivä 29 ja dpo 12. Kolmisen päivää vielä tätä kiertoa jäljellä.

En usko tärppiin. Kaikki on mennyt ihan "normaalisti" eli samalla tavalla kuin aina ennenkin. Rinnoissa pientä aristusta, vähän nippailua mahassa. Sitä samaa vanhaa.

Olen jotenkin jo asennoitunut tädin tuloon. Tai en sanoisi että asennoitunut, mutta valmistautunut. Ei siinä mitään uutta olisi, sehän on meille jo ihan normaalia elämää. Pettymys pettymyksen perään ja sitä rataa!

Eli tähänkö on siis tultu? Joka kuinen pettyminen on tehnyt minusta näin pessimistisen. Olen aina ollut se, kuka uskoo mahdollisuuksiin loppuun asti ja toivoo parasta. Ja olen minä edelleenkin. Kaikessa muussa paitsi tässä yrittämisessä. Enkä pidä siitä...

torstai 24. tammikuuta 2013

Ooh!

Enpä olisi uskonut kuinka paljon pystyn oikeasti nauttimaan Ei kenekään äiti -kirjasta! Olen nyt lukenut kolme enismmäistä kertomusta ja uskokaa tai älkää, olen saanut niistä lisää voimaa. Kun miehelle sanoin ostaneeni tuon kirjan, hän kysyi "haluatko itsellesi vielä huonomman mielen lukemalla tuota?". Ja kyllähän se mielessä kävi. Ennen kuin avasin kirjan, harkitsin vielä tarkkaan kannattaako alkaa lukea. Mitä jos vaan masentuisin enemmän ja tulisin vainoharhaisemmaksi?

Mutta ei. Vaikka kertomukset ovat surullisia, kamalia ja niiden ajatukset todella lähellä omiani, osaan poimia tarinoista ne positiiviset puolet. Vaikka kaikki kertomukset eivät pääty ns. onnellisesti eli lopulta lapsen saamiseen, on uskomatonta miten ihminen silloinkin näkee asian valoisan puolen!

Tämä kohta oli todella vaikuttava ja tämän luin myös miehelle:

Olen hieman huvittuneenakin todennut, että vaikka elämä ei mennyt niin kuin elokuvissa, ei meillä pariskuntana ainakaan ole sitä vaaraa, että kun suunnitelmien mukaan mennyt elämä saa pienen särön selustaansa, koko maailma romahtaa ja elämältä putoaa pohja. (Johanna Harjunpää)

Tänään muuten onkin menossa jo kp26 ja dpo9! Vou! :D Yllättävän nopeasti on aika kulunut.

tiistai 22. tammikuuta 2013

"Sukupuolettomat" lapset

Otsikolla en tarkoita nyt näitä lapsia, joista ei oikeasti osata sanoa että kumpihan hän on. En keksinyt parempaakaan (tai oikeampaa) sanaa tähän kohtaan. Sukupuolineutraalius taitaisi olla oikea sana, mutta jotenkin tuo otsikossa käyttämäni sana tuntuu omaan suuhun fiksummalta. Mutta siis, tarkoitan näitä lapsia joiden vanhemmat päättävät että sitä lapsen sukupuolta ei kerrota missään kohtaa, kenellekään. Annetaan neutraali nimi, puetaan mihin vaatteisiin vain ja leluja löytyy laidasta laitaan.

Olen viime aikoina törmännyt moneen lehtijuttuun missä on käsitelty tätä aihetta ja en vaan ymmärrä! Tai ymmärrän joo, mutta en näe siinä mitään järkeä. Lapsen voi varmasti kasvattaa samoin päämäärin myös tyttönä tai poikana. Ei ole pakko pukuea tyttöä vaaleanpunaisiin prinsessavaatteisiin tai poikaa autopaitoihin. Ei ole pakko tuputtaa sille tytölle barbeja tai pojalle rekkoja.

Mielestäni lapset tulee kasvattaa sukupuoltensa mukaan, mutta jos tyttö haluaa leikkiä autoilla niin antaa sitten leikkiä!

Tulikohan minun jutun pointti esiin... Mitäs mieltä te muut olette tästä?

Vielä voisin antaan pari keksittyä esimerkkitilannetta:

Tilanne 1.

Sisarukset, tyttö 5v ja poika 3v. Poika näkee siskonsa pukevan Hello Kitty -sukat ja haluaa itselleenkin sellaiset. Tulee oikein itkupotkuraivarit. Suostutko pojalle nuo sukat antamaan?

Tilanne 2.

Poika 2v. näkee lelukaupassa nukenvaunut ja haluaa sellaiset. Saako poika sellaiset? Saako poika työnnellä niitä julkisesti esim. puistossa?


Ja hei, asiasta kukkapurkkiin. Pelkurin Päiväkirja -blogissa on ARVONTA! Käykäähän tsekkaamassa. ;)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Reissusta kotiin

Olin koko viikonlopun reissussa eli jäi tämä bloggaaminen vähän taka-alalle. Kuten myös kaikki muu "järkevä" toiminta. Oikeastaan ihan kiva. En tiedä mikä kiertopäivä on menossa, saatika mikä dpo on menossa. Vaikka kuinka tässä pohdin, en muista koska tein ov-plussan! :D Hassua...

Nyt olen töissä eli en pääse käsiksi edes minun hienoon excel-taulukkoon. Palstalta se kiertopäiväkin selviäisi. Ehkä suuntaan sinne seuraavaksi. ;)

Olenpahan ainakin rentoutunut ja saanut ajatuksia edes yhden viikonlopun ajaksi jonnekin ihan muualle kuin vauvoihin tai töihin. Mahtavaa! Paluu arkeen onkin jo tapahtunut ja sen huomaa, monestakin asiasta. Erityisesti niistä ajatuksista. Esim. minun on nyt ihan pakko saada tietää mikä kp on menossa! Ihan pakko...

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kirjallisuutta

Tässä aamutuimaan aloin metsästämään netistä haluamaani seinäkalenteria ja sellaisen myös Suomalaisen kirjakaupan -verkkokaupasta löysin. Tulipa siinä sitten mieleen, että voisin samalla katsastaa joitain lapsettomuus kirjoja ja niiden hintoja. Sitten tuli pakkomielle, että jokin niistä on saatava, hinnasta viis!

Päädyin sitten Hanna Parviaisen kokoamaan Ei kenenkään äiti -kirjaan. Innolla odotan, että saan tämän käsiini! Olen kuullut niin paljon hyvää tästä kirjasta.


Kalenteri ja kirja meni tilaukseen, pistin toimitustavaksi noudon myymälästä ja kappas, meni ehkä puoli tuntia ja minulle tuli tekstiviesti: Hei, Suomalainen.com:sta tilaamasi "Ei kenenkään äiti" on noudettavissa viikon ajan.

Kalenterin ilmoitettu toimitusaika oli 1-3 päivää (kirjalla 2-4 päivää), joten ajattelin nyt malttaa ja haen ne sitten samalla kerralla. ;)

Olisin varmaan ostanut myös Ihmeet tapahtuvat muille -kirjan, koska se oli todella edullinen ja sitäkin on kovasti kehuttu, mutta sitä ei verkkokaupasta saanut. Katsoin kyllä että meidän myymällässä niitä olisi varastossa, joten voi olla että kun käyn nämä jo tilaamani tuotteet noutamassa, myös tuo toinen kirja tarttuu mukaani.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Vielä tuloksia

Soittelin naistenpolille labratuloksiani.

16.11.2012 testattiin progesteroni ja
7.12.2012 testattiin follikkelia stimuloiva hormoni, luteinisoiva hormoni ja testosteroni.

Kaikki tulokset normaaleja! Tarkemmat tiedot saan vielä postissa, mutta nyt lääkäri sanoi, että tuossa marraskuun kierrossa munasolu on irronnut eli edelleenkään ei näe mitään estettä luomuraskauteen. Jatkamme siis yrittämistä selittämättöminä. ;)

Tarvittaessa palataan asiaan toukokuussa ja katsotaan aloitetaanko hoitoja.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Yes

Tänään sain ovistestauksen päätökseen, saan olla kyllä tosi iloinen että ovuloin joka kierto! Huonomminkin voisi olla.




Pc:n testeillä testasin tuollaisen rivin. Ihan selkeähän tuo plussa on!

Digi saapui postilaatikkoon perjantaina. Lauantaina aloin myös sillä testaamaan, mutta testasin pc:n testeillä myös.

Tänään kp16:

Ja vertaukseksi vielä kp14:

Ensi kierrossa käytössä onkin sitten vain digi. :)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Voimaa

Kun elämä upottaa, antaudu kellumaan.
Tulee aika, kun jalat taas ottavat pohjaan.