Leima ja vastaus

Tälle päivälle olisi ollut paljon mukavampaakin kirjoitettavaa, mutta pakko kai sitä on itseään vähän puolustaa. Tiesinhän minä sen, että tuo postaukseni lapsen yökyläilystä nostattaa keskustelua ja toki tiesin etteivät kaikki ole minun kanssa samoilla linjoilla ja se on ihan oikein. Mutta en osannut varautua siihen, millaisen leiman tulen saamaan otsaani niinkin monelta! Tuntuu todella että tekstiä ei luettu kunnolla, yleiset esimerkit olikin otteita minun elämästä, sanojani vääristeltiin ja yleisesti teksi haluttiin lukea väärin. Olin yllättynyt miten monen kommentista tälläinen nousi esiin. Tiedä sitten missä vika? Kuvissa, aiheen arkuudessa vai huonossa kirjoitustaidossa?

MUTTA unohtamatta tietenkään kaikkia jotka kommentoivat asiallisesti, olivat sitten eri mieltä kanssani tai eivät. Iso kiitos teille! Ymmärrän kyllä että kaikki kommenttien asiat eivät välttämättä olleet minuun suoraan suunnattuja, enkä suurimmasta osasta mitenkään loukkaannu, mutta monesta olen kyllä järkyttynyt...

 Olen todella pahoillani, jos tekstini sai teidät ymmärtämään että tulen vetämään pääni täyteen joka kerta kunhan siitä muksusta PÄÄSEN EROON. Ensinnäkin, en todellakaan halua päästä lapsesta eroon vaan enemmän kuin sitä omaa vapaa-aikaa, odotan tulevaa vauva-arkea. Kunhan nyt pohdin sitäkin ja halusin kuulla muidenkin kokemuksia. Toiseksi, mielestäni kirjoitin hyvinkin selvästi yhteenvetooni: "Lapsen voi viedä yökyläilemään tarpeen mukaan n. 4-6 kertaa vuodessa, jotta vanhemmat pääsevät juhlimaan tai muuten viettämään kahdenkeskeistä iltaa (tämähän ei aina vaadi yökyläilyä)." Kyllä minä sen myönnän, että varmasti jotkut noista muutamasta kerrasta tulen myös juomaan, mutta en siitä aio huonoa omaatuntoa potea. Minun ja mieheni tapoihin nyt kuuluu, että olemme yleensä yhdessä istumassa iltaa kavereiden kanssa. Eikä se tarkoita että me joka hemmetin kerta haemme lapsen vasta seuraavan iltana, vaan että sekin mahdollisuus joskus on ok.

 Juomisesta puheenollen: monet moralisoivat siitä, että pitääkö se krapula hankkia. Noh, en tiedä miten velvollinen olen teille selittämään omasta krapulastani, mutta sen voin kertoa, että en tiedä koska ja millä käytöllä se minulle hankkiutuu. Se voi tulla ihan pienestä ja sitten taas suuresta määrästä ei välttämättä tule mitään. Mutta minun suurin haasteeni juhlien jälkeisenä päivänä on väsymys, ei se krapula. No, se siitä.

 Lisäksi minua ärsytti suuresti kommentit minun baarissa käymiseen, vaikka kirjoitin heti alkuperäisen tekstin alussa, etten ole enää pitkiin aikoihin jaksanut baareissa käydä. Tässäkin ihmisillä pientä lukihäiriötä liikkeellä. Plus että käytettiin termiä "bilettää", mitä vihaan. Sitä käyttämällä saakin asian kuulostamaan juuri siltä että vedetään huolettomasti pää täyteen ja menoksi.

Osaanko viettää aikaa kavereiden kanssa muuten kuin juomalla? No enpä tiedä. Alkuperäisessä tekstissähän kirjoitin "Toki kaikkiin juhliin ei ole pakko osallistua ja osassa voi vain käydä piipahtamassa lapsen kanssa tai ilman, mutta kuitenkin mennä lapsen kanssa yöksi kotiin." Eli en varmaan osaa. Ja tämä oli sarkasmia! Kyseisessä tekstissä nyt vain pohdin lapsen yökyläilyä, en sitä miten kaikin keinoin voin viettää aikaa kun lapsi on syntynyt. Sen tekstin aika on joskus myöhemmin, sikäli mikäli viitsin siitä kirjoittaa.

Mielestäni perustelin ihan hyvin miksi kirjoitin juuri nyt tuosta aiheesta. Heti postauksen alkuun. Tokihan minulla pyörii tällä hetkellä mielessäni todella paljon eri ajatuksia. Jos nyt alkaisin kirjoittamaan kaikista samalla kertaa, ei minulla enää riittäisi aika työntekoon eikä teillä aika postausten lukemiseen. No miksi sitten kirjoitin tuosta aiheesta, enkä jostain muusta? Varmaan siksi että ehdin pohtimaan tuota aihetta työmatkan aikana melko syvällisesti, ajatukseni aiheen suhteen olivat siis jo melko selkeät. Toisin kuin monen, monen muun jutun kohdalla. Tuntuu turhalta kirjoitella aiheesta, josta olen itsekin vielä pihalla kuin lumiukko. Ilmeisesti kuitenkin blogimaailmassa on jokin salainen aikataulu, missä on määritelty mistä saa kirjoittaa ja missäkin vaiheessa. Olisi kiva nähdä se! En tosiaankaan aikoisi sitä noudattaa, mutta ihan mielenkiinnosta.

Haluan myös huomauttaa, että kuten myös eräällä kommentoijalla, myös minullaa saattaa olla melko nopea paluu (toivottavasti osa-aikainen) työelämään ja mies jää lapsen kanssa kotiin. Joten silloin en ainakaan kykene noita ihan oikeasti järkeen käyviä suosituksia noudattamaan (siis 4kk ikäinen poissa 4h jne).

Voin siis selkeästi odottaa blogini lukijamäärän tippuvan rajusti tämän postauksen jäljiltä, mutta se nyt ei minun  maailmaani kaada, eihän tätä blogia ole pakko lukea, varsinkaan jos minua ei nyt enää kykene ymmärtämään. Jotkut ilmeisestikin näkevät minut jatkossa epäkypsänä ja negatiivisena ihmisenä, siihen voin vain sanoa että onneksi kirjoitan nimimerkin takaa. Vaikka paskaltahan tämäkin tuntuu. Pitäisi ilmeisesti vain pitäytyä kirjoittelemassa erilaisista vaunu-, sänky- ja tapettihaaveista. Turhaan tässä mistään syvemmistä ajatuksista kirjoittaa, kun nekin halutaan näin helposti ymmärtää väärin...

Postauksen myötä heräsin odotusblogi-todellisuuteen (tai niin uskon). Olen useasti ennenkin kirjoittanut mielipiteitäni aroista aiheista, mutta en ole näin ilkeää kommentointia saanut osakseni. Olen myös huomannut ja ihmetellyt, miten niin monet seuraamani blogit ovat saaneet karuja kommentteja osakseen. Tänään hoksasin että nekin ovat (silloin) olleet odotusblogeja... Harmillista. Joudun kuitenkin nyt tarkkaan miettimään mitä viitsin kirjoittaa ja miten tästä jatkan.

Mutta ainakin nyt, jatkan kirjoittelua hieman järkyttyneenä ja osan (ehkä jo vanhan lukijan?) silmissä lapsestaan eroon haluavan bilettäjän leima otsallani.


Ps. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka miten pitkään ja yrittää puolustella itseäni, mutta totesin että tämän enempi (ja varmaan tämäkin) on ihan turhaa...