keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Epäonnistuminen

Ihan aluksi haluan pahotella seuraava tekstiä. En todellakaan halua loukata tai vähätellä niitä joilla on jokin sairaus, mikä aiheuttaa lapsettomuutta! Tai ketään muutakaan.

Tein sittenkin jo tänään r-testin. Ihan hetki sitten. Tein sen, koska eilen illalla (ja iltapäivällä) oletin minulla olevan jotain melko outoja oireita.
- Juotu neste tulee läpi n. tunnissa
- Rinnat jomottavat hetkittäin aika kovastikin (yleensä siis sellainen pieni ja jatkuva kipu alkaa jo viikkoa ennen tätiä)
- Kun sain syötyä, tuli ihan mahdottoman huono olo (siis olin jo menossa oksentamaan!)
- Mahassa alkoi menkkamainen juilina, mikä meni sitten muutaman tunniin päästä ohi

Mutta kaikesta huolimatta, testi oli negatiivinen... Ja minä tipuin taas ja korkealta. Viime kierrossa ei sattunut, koska en uskonut mihinkään mahdollisuuksiin. Tässä kierrossa taas toiveet heräsi ja oli hetken ajan ihan kivakin uskoa mahdollisuuksiin.

Mutta ei. Ei niin ei! Ei meillä voi olla niin hyvä tuuri. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi naisena! Naisen kuuluisi pystyä tulemaan raskaaksi, kuuluisi pystyä kantamaan lasta sisällään ja synnyttämään se. Minä en ilmeisesti pysty. Olisi edes jokin sairaus mikä selittäisi ja mitä voisin "syyttää", mutta mitään vikaa ei ole... Mitään vikaa ei ole, ja siltikään minä en raskaudu vuoden yrittämisen jälkeen. Näin ollen, olen siis epäonnistunut. Ei siitä mihinkään pääse...

[G masennusaamun kourissa kp30 dpo14 (ja huomenna tädin seurassa...)

4 kommenttia:

  1. pahoitteluni negasta! :/ Älä kuitenkaan vielä luovuta. Kyllä se vauva aika todennäköisesti vielä teillekin tulee. Kovasti nyt kuitenkin tsemppiä tuohon lopukiertoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kyllä tää tästä. Loppuis vaan toi "oireilu" jos se kerran on jotain normaalia... Taas on huono olo ja huimaa. Mahassa juilinut päivän aikana moneen otteeseen. ARGH! Tän kropan kanssa menee hermot!

      Poista
  2. Halauksia sinulle! Toisena päivänä on taas varmasti parempi olla. Kurjaa, että jouduit taas pettymään. Mokomat toiveita antavat oireilut...

    Minustakin tuntuu nyt, kun lääkäri sanoi pco:n olevan lievä (tai ettei edes voi sanoa pco:ksi), että apua nyt multa viedään se joku juttu, jota voin syyttää ja josta voin ajatella, että "no tästä se vaan johtuu". Kai se jotenkin on helpottava ajatus, että on joku syy, miksi ei tärppää. On varmasti hermoja raastavaa sellainen, että kaiken pitäisi periaatteessa olla ihan kunnossa, mutta mitään ei vaan tapahdu. :/

    Taas,

    halauksia!

    VastaaPoista