perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kone

Järkytyin.

Tulimme eilen illalla melko myöhään kotiin, olimme kavereiden luona saunassa. Itse olin yrittäny lämmitellä miestä jo ennen kuin lähdimme kyläilemään, mutta miehellä oli ilmeisesti kiire saunaan joten se jäi sitten yritystasolle. Minulle oli siis selvä juttu, että kunhan päästään kotiin niin homma hoidetaan loppuun.

Ja hoidettiinhan se, mutta kamalalla tavalla. Olimme kuin mitkäkin koneet. Kumpikaan ei ollut ihan mukana, miehellä kesti normaalia kauemmin ja itse olin kuin mikäkin vierestä seuraaja. Oltiin molemmat myös aika väsyneitä.


Onhan meillä ennenkin ollut ovulaation aikoihin tälläistä ns. "pakkopanemista" mutta aina niihinkin on löytynyt se kipinä. Nyt ei...

Tuli kurja olo. Jos tärppi käy, niin lapsi on kyllä sitten ihan tekemällä tehty. En sitten tiedä kuinka hyvä asia se on. Jotenkin olen aina ajatellut että lapsen pitäisi saada alkunsa jotenkin vähän "kauniimmin".

10 kommenttia:

  1. I know the feeling!
    Mutta miehelle takuulla tulee isot suorituspaineet KOSKA loppupeleissä yhdynnässä kaikki on miehestä kiinni. Nainen voi maata paikallaan - on liukkareita.. mutta miehellä on "vastuu" kuitenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, kysyinkin mieheltä että tuliko suorituspaineita, mutta ei se sitä ainakaan myöntänyt. Kyllä sen ilmeestä näki...

      Poista
  2. I know what you mean mutta meillä kävi juuri niin, että tulin raskaaksi pitkäsn yrityksen jälkeen kierrosta jossa teimme sen nopeasti, juurikin ilman mitään fiilistä vähän ennen kuin meille oli tulovva vieraita. Jäi paha maku suuhun. Mutta nyt sitä ei enää ajattele kun on turvallisesti paksuna.-S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, toivon myös että mahdollisen raskauden myötä ei asia enää vaivaisi.

      Poista
  3. Jep. Minä olen "tekemällä tehty" lapsukainen. Joskus se vaan menee niin. Ei aina voi olla siinäkään puuhassa ihan täysillä mukana. Ei sitä kannata jäädä murhetimaan ystävä hyvä :)

    VastaaPoista
  4. Voi harmi! Mäkin muistan, kun jossain vaiheessa tuo yrittäminen oli sellaista pakko hommaa. Onneksi meilläkin se kipinä oli usein mukana, mutta joskus noitakin kertoja, kun jäi oikeasti vähän paha mieli.
    Onneksi meilläkin parin vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi ja nyt meillä on 10,5kk ikäinen tyttö ja toista odotetaan syntyväksi 02/14. Neuvolassakaan en ole vielä käynyt, joten ihan tuore juttu tuo pikkusisko/pikkuveli. Esikoista ennen raskauksia oli yksi, mutta se meni kesken viikoilla 15. Toivon, että tämä pieni jaksaisi nyt hieman pidempään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos sulle kommentista! Ja onnea uudesta tulokkaasta, mahtavaa! :)

      Poista
  5. Been there done that. Ei se mukavaa ole. Jää todella paha maku suuhun. Ei aina kaikki voi olla ilotulitusta, sehän on selvää, mutta sellainen pakonomainen jyystö on kauheaa. Onneksi tulee myös seuraava kerta, jospa sitten taas olisi vähän "mukavampaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tosiaan toivon että tätä ei tarvitsisi montaa kertaa kokea! Kuitenkin näin pitkälle päästiin, ennen kuin eka kerta koitti.

      Poista