The LoveStory

No niin, tässä se nyt sitten tulee. Oikeastaan ihan kiva "kerrata" tätä meidän juttua itsellekin. :D Kutsun tässä jutussa miestäni kirjaimella X. (X sopii hyvin yhteen G:n kanssa...)



Meidän juttu alkaa siis yläasteelta, jossa olimme rinnakkaisluokilla. Virallisesti, tai siis tietoisesti, me olemme tavanneet kahdeksannella luokalla jolloin aloitimme valinnaisen aineen samassa ryhmässä. Ei voi sanoa että olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä! Toki ajattelin aina että X on todella mukava kaveri, mutta hän oli se paha poika ja minä kiltti tyttö.

Joskus varmaan alkuvuonna 2005 X oli selvittänyt minun puhelinnumeron ja alkoi pistämään minulle silloin tällöin tekstiviestejä. Hän kysyi minulta satunko tykkäämään Pikku G:stä. Sanoin että en minä nyt mitenkään erityisesti tykkää, mutta pikkuveljeni kyllä tykkää. Sittenpä X tarjoutui antamaan itselleen ylimääräisen ja turhan Pikku G cd:n minulle, tai siis veljelleni. Sovimme että haen cd:n joskus kun olen kaupungissa yksin liikkeellä. Tämä tapahtui varmaan vasta kuukauden päästä, sovimme että tapaamme vain ulkona, mutta kävin minä sitten heillä sisälläkin kurkkaamassa kun hän sattui olemaan yksin kotona. :)

Cd:n noudon jälkeen meni sitten vielä parisen viikkoa, kunnes X pisti minulle tekstiviestiä josko alkaisin olee hänen kanssaan. (Ah, ihanaa teinimeininkiä! <3) Silloin kieltäydyin. En nyt muista kerroinko mitään syytä...? Viikon päästä tästä olin lähdössä kaverini perheen kanssa etelään viikoksi ja jostain syystä illallal ennen lähtöä, kun olin mennyt nukkumaan X tuli mieleeni. Pistin hänelle tekstiviestin "onko tarjous vielä voimassa?" ja vastauksen voitte varmaan arvata. ;)

Elimme siis käytännössä ensimmäisen viikon "etäsuhteessa" ja sain samalla miettiä oliko se nyt fiksu idea alkaa seurustelemaan sen pahan pojan kanssa. Mieli ei muuttunut ja kun tulimme takaisin alkoi  myös juttu meidän seurustelusta levitä parin viikon sisällä koulussa, vaikka pyrimme pitämään matalaa profiilia. No neitsyys meni meiltä molemmilta sitten muutaman kuukauden päästä tästä, jälkeen päin olen ihmetellyt että mikähän kiire meilläkin on ollut, mutta tehty mikä tehty.

Kun olimme seurustelleet n. 8 kk meillä oli vajaan kuukauden ero. Sellainen ihmeen teini juttu, mitä emme enää edes ajattele. Se unohtui oikeastaan vajaassa vuodessa. Voisin tässä tarkemminkin kertoa, mutta sillä ei ole niin väliä. Pienimuotoista pettämistä siihen liittyi X:n osalta. Loppu hyvin kaikki hyvin, minä otin hänet takaisin ja hyvä niin. :)

Sen jälkeen meidän elämä onkin ollut aika tasaista tallaamista. X on kylläkin aika tapaturma-altis persoona. Parit mopokolarit, työtapaturmat ja remonttisattumat on matkan varrella koettu, ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Kaikki yhdessä koettu on kuitenkin vain vahvistanut meitä.

Loppukesästä 2009 aloimme etsimään yhteistä kotia. Yhteen muutimme syksyllä, kaikki kävi todella "tavallisesti". Emme edes kysyneet mitään että "muutetaanko yhteen?" tai mitään vastaavaa, se vain tapahtui. Ei kyyneliä vanhemmilta tai meiltä, se oli vain luonnollinen seuraava askel.

Isompaan kotiin (tontteineen kaikkineen) muutimme vuonna 2011, täällä ollaan edelleen ja omaksi ostamista suunnitellaan. X otti lapsipuheet ensimmäisenä esiin kesällä 2011, jonka seurauksena minä aloin kuumeilemaan ihan täysillä. Olin jotenkin ajatellut, että hoidan AMK-opinnot ensin pois alta, mutta onneksi emme odotellet. Kouluhan jäi minulta tauolle viime keväänä. Kihloihin menimme vuonna 2012. Siihen ei sisälly mitään romantiikkaa. :D Minä olin n. puolen vuoden ajan ehkä kerran kuussa X:lle vähän vihjaillut, että sellainen voisi olla ihan kiva seuraava askel. Sitten vuosipäivänä vain totesin miehelle, että eipä tarvitsis muistaa montaa päivää ja mies vain totesi "kaipa me haetaan sulle sitten ensi viikolla sormus".

Näin siis paha poika on muuttanut kiltistä naapurin tytöstä hieman tuhmemman ja tämä kiltti tyttö on edes vähän rauhoittanut sitä pahaa poikaa. <3

Hääpäivää (tai edes vuotta) emme ole vielä päättäneet. Kaipa sekin saadaan piakkoin päätettyä. Se vuosi edes! ;)

Siinä siis noin pääpiirteittäin meidän tarina. Toivottavasti sitä on yhtä mukava lukea, kuin minun oli sitä kirjoittaa.