Sairauslomalla (taas)

Maanantain iltavuorossa vatsa alkoi taas sattua. Ei niin pahasti kuin viime viikolla, mutta selkeästi kuitenkin. Pelkäsin että tiistaina se sattuisi jo enemmän joten otin yhteyttä lääkäriin, kuten hän käski. Minut määrättiin neljän päivän sairauslomalle huilaamaan ja sille (huilaamiselle) omistinkin melko kokonaisvaltaisesti ensimmäiset kaksi päivää. Eilen käväisin parin eri kaverin luona "kahvilla", mutta eipä sitäkään raskaaksi tekemiseksi voi sanoa. Tänään pitäisi käydä hakemassa sairaslomatodistus neuvolasta ja taidanpa samalla pistäytyä jääkaapin täyttöreissulla. Huomenna sitten taas töihin.

Kuva

Yksi tuttavani "pelotteli" minua jo viime viikolla, kun hän totesi että "niin juu, noihin aikoihin minä jäin itse sairaslomalle". Ärsyttää kun en halua jäädä pois töistä yhtään liian aikaisin vaan haluan tehdä töitä! Varsinkin nyt kun sain mukavan kesätyön. Jos jään pois, tuntuu että petän työnantajani. Tiedän ettei se oli minun päätettävissäni ja itse henkilökohtaisesti varmaan tekisinkin töitä vaikka pää kainalossa, mutta maanantaina minuun ihan oikeasti iski se, että nyt on ajatelva myös jotain muuta kuin itseä. En tietenkään halua tehdä mitään mikä voisi riskeerata tulevan lapseni terveyden. Sitten siirryttiin seuraavaan huoleen: nyt pelkään että valitanko, tai esim. jäänkö sairauslomalle, liiankin helposti?

Kuva

Omaa kehoaan pitäisi osata kuunnella ja sen mukaan mennä. Sitä kaikki ovat minulle nyt parin päivän ajan toitottaneet. Mutta en tiedä osaanko enää kuunnella sitä. Kaiken kokemani jälkeen, en oikein tiedä missä menee oudon ja normaalin raja. Viime vuosina kroppa on käynyt läpi sen verran normaaleja outoja asioita. Nekö tässä sitten sumentavat tätä omaa ajatusmaailmaani? Vai olenko vain yleisesti sellainen jääräpää etten myönnä olevani kipeä tai sairas? Sitäkään en tahtoisi uskoa, sillä minä kyllä jään kiltisti kotiin jos olen esim. vatsataudissa tai kuumeessa.