Tänään ollut sen verran hyvä päivä, että ehkä jaksan "hoitaa tämän aiheen pois alta" nyt. Viime kerta kuitenkin jätti sen verran kurjan muiston, että muutan kommentit valvonnan taakse ja täysin asiattomat kommentit jätän julkaisematta. Ja kuten olen ennnekin kirjoittanut, eri mieltä saa (ja pitääkin) olla, mutta mielipiteensä voi esittää asiallisesti ja ilman olettamuksia.
Kaverit ja lapsen kanssa harrastaminen
Meillä on muutamia kavereita, joilla on jo lapsia ja nyt myös muutamat odottavat samaan aikaan meidän kanssa. Mutta jäljelle jää myös ne kaverit, joilla ei vielä omia lapsia ole. Nyt tämän tekstin kohdalla ajattelen lähinnä heitä. Miten käy niiden ystävyyssuhteiden?
Tästä lapsettomasta joukosta löytyy sellaisia kavereita joita näen harvoin (pari kertaa vuodessa), harvemmin (kerran kuussa) ja useammin (lähes viikoittain). En sinänsä ole huolissani etteivätkö kaikki olisi meidän puolesta onnellisia, mutta väkisinkin ystävyys muuttuu lapsen synnyttyä.
Monen kanssa käyn useimmiten kahvilla jossain kahvilassa ja siinä sitten tunnin parin aikana vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin. Tulevaisuudessa näitä keskusteluja ei käydäkään ihan ilman keskeytyksiä, sillä lapsi on minulla varmasti lähes joka kerta mukana. Toki pyrin ja haluankin käydä silloin tällöin kahvittelemassa ilman lasta, mutta varmasti ainakin esimmäisen vuoden aikana lapsi on usein mukana.
Joitakin voi toki ärsyttääkin, mikäli lapsi on joka kerta mukana ja vaatii sen oman huomionsa. Ja onhan se tärkeää antaa välillä myös kavereille sitä heidän kaipaamaa huomiota, varsinkin jos heillä on huolia. Sitä varten kaverit ovat, ne jakavat ilot ja surut.
Ainahan sitä toivoisi ettei mikään muuttuisi, mutta on hyvä jos hyväksyy jo nyt, että elämä tulee muutumaan. Ainakin vähän joka suunnasta katsottuna. Vaikka yleensä tykkäänkin olla kotona, mutta aika usein tulee myös sellainen olo, että on pakko päästä ihmisten ilmoille. Mahtaako sitä sitten tulevaisuudessa jaksaa lähteä, vaikka tuo fiilis minut yllättäisi? Eihän se lapsen mukaan ottaminen mikään ihmeellinen juttu ole, mutta vaatii se aina sen oman aikansa ja valmistelunsa. Samalla siis pelkään että tuleeko minusta joku kotona kökkivä kotirouva?
Äkkiseltään voisi ajatella, että sitten lapsen syntymän jälkeen pitäisi hankkia uusia kavereita. Sellaisia joilla olisi saman ikäinen lapsi. Itselläni on onnekseni niin hyvä tilanne kavereiden suhteen, että on useita hyviä lapselleisia sekä lapsettomia ystäviä ja joukosta löytyy myös ne, jotka tulevat saamaan saman ikäisen lapsen kuin me. Aikani riittää nyt juuri ja juuri näiden nykyisten yhteydenpitoon, joten sinänsä en kaipaa uusia kavereita. Ehkä karua ajatella näin, mutta se on totuus.
Kaupunkiimme on juuri auennut uusi perhekahvila, mistä olen melko innoissani. Mielestäni juuri sellaista tänne kaivattiinkin! Toki lapsen kanssa voisin sitten jotain harrastaakin, en vain vielä ole tutustunut kaupunkimme harrastus-tarjontaan enkä edes tiedä mistä sitä lähtisin etsimään. :D
Ei sinänsä, en edes tiedä mikä voisi olla se minun tai meidän "juttu". Harrastuspuoli jää siis vielä vähän vajaaksi aiheeksi. Jotenkin oma mielikuvituskin jättää minut nyt niin kylmäksi, että harrastuksista ei mieleeni tule kuin vauvauinti ja äiti-lapsikerho.
Kaverit ja lapsen kanssa harrastaminen
Meillä on muutamia kavereita, joilla on jo lapsia ja nyt myös muutamat odottavat samaan aikaan meidän kanssa. Mutta jäljelle jää myös ne kaverit, joilla ei vielä omia lapsia ole. Nyt tämän tekstin kohdalla ajattelen lähinnä heitä. Miten käy niiden ystävyyssuhteiden?
Tästä lapsettomasta joukosta löytyy sellaisia kavereita joita näen harvoin (pari kertaa vuodessa), harvemmin (kerran kuussa) ja useammin (lähes viikoittain). En sinänsä ole huolissani etteivätkö kaikki olisi meidän puolesta onnellisia, mutta väkisinkin ystävyys muuttuu lapsen synnyttyä.
 |
| Kuva |
Monen kanssa käyn useimmiten kahvilla jossain kahvilassa ja siinä sitten tunnin parin aikana vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin. Tulevaisuudessa näitä keskusteluja ei käydäkään ihan ilman keskeytyksiä, sillä lapsi on minulla varmasti lähes joka kerta mukana. Toki pyrin ja haluankin käydä silloin tällöin kahvittelemassa ilman lasta, mutta varmasti ainakin esimmäisen vuoden aikana lapsi on usein mukana.
Joitakin voi toki ärsyttääkin, mikäli lapsi on joka kerta mukana ja vaatii sen oman huomionsa. Ja onhan se tärkeää antaa välillä myös kavereille sitä heidän kaipaamaa huomiota, varsinkin jos heillä on huolia. Sitä varten kaverit ovat, ne jakavat ilot ja surut.
Ainahan sitä toivoisi ettei mikään muuttuisi, mutta on hyvä jos hyväksyy jo nyt, että elämä tulee muutumaan. Ainakin vähän joka suunnasta katsottuna. Vaikka yleensä tykkäänkin olla kotona, mutta aika usein tulee myös sellainen olo, että on pakko päästä ihmisten ilmoille. Mahtaako sitä sitten tulevaisuudessa jaksaa lähteä, vaikka tuo fiilis minut yllättäisi? Eihän se lapsen mukaan ottaminen mikään ihmeellinen juttu ole, mutta vaatii se aina sen oman aikansa ja valmistelunsa. Samalla siis pelkään että tuleeko minusta joku kotona kökkivä kotirouva?
 |
| Kuva |
Äkkiseltään voisi ajatella, että sitten lapsen syntymän jälkeen pitäisi hankkia uusia kavereita. Sellaisia joilla olisi saman ikäinen lapsi. Itselläni on onnekseni niin hyvä tilanne kavereiden suhteen, että on useita hyviä lapselleisia sekä lapsettomia ystäviä ja joukosta löytyy myös ne, jotka tulevat saamaan saman ikäisen lapsen kuin me. Aikani riittää nyt juuri ja juuri näiden nykyisten yhteydenpitoon, joten sinänsä en kaipaa uusia kavereita. Ehkä karua ajatella näin, mutta se on totuus.
Kaupunkiimme on juuri auennut uusi perhekahvila, mistä olen melko innoissani. Mielestäni juuri sellaista tänne kaivattiinkin! Toki lapsen kanssa voisin sitten jotain harrastaakin, en vain vielä ole tutustunut kaupunkimme harrastus-tarjontaan enkä edes tiedä mistä sitä lähtisin etsimään. :D
Ei sinänsä, en edes tiedä mikä voisi olla se minun tai meidän "juttu". Harrastuspuoli jää siis vielä vähän vajaaksi aiheeksi. Jotenkin oma mielikuvituskin jättää minut nyt niin kylmäksi, että harrastuksista ei mieleeni tule kuin vauvauinti ja äiti-lapsikerho.
Kyllä ne ystävyyssuhteet siinä hyvin hoituu. Ekat kuukaudet vauva makaa vaunuissa/imee tissiä/istuu rauhassa sylissä melko paljon (ellei sitten ole haastav tapaus...) ja silloin voi ihan hyvin käydä missä vaan kahviloissa, myöhemmin voi katsastaa sellaisen paikan jossa on leikkinurkkaus lapsille. Mukavuudenhaluisena ihmisenä hoidan kahvittelut nykyään omassa kodissa, siinä sivussa voi opetella tekemään erikoiskahvit itse, siinä harrastusta kerrakseen. Mä en ole vielä tämän reilun viiden vuoden aikana päässyt edes lähimpään asukaspuistoon asti, istuskellaan vaan lähimmässä leikkipuistossa ja vietän siellä aikani neuloen ja muiden äitien kanssa jutellen. Lapset ei niitä harrastuksia pieninä kaipaa ja itse en niistä myöskään niin välitä.
VastaaPoistaKiitos sulle! :) Usempien kohdalla tuo kotonakin kahvittelu varmasti onnistuu, mutta jokaisella ei ole autoa ja kun täällä metsässä asustellaan, niin he eivät pääse helposti tulemaan meille. Sitten voin tietty "änkeä" kaverin luo kahville. ;)
PoistaMinä suosittelen myös juurikin sitä yksin lähtemistä. Alkuun se tuntuu siltä, ettei halua jättää vauvaa eikä lähteä, mutta ainakin minulle kavereiden tapaaminen ja muut yksin tehdyt asiat olivat iso henkireikä sen keskellä että olet muuten 24/7 vauvasi käytettävissä.
VastaaPoistaKiitos! Nyt varsinkin ajattelen, että pitää lähteä yksinkin, mutta kun tosiaan ei tiedä miten käy sitten todellisuudessa kun se vauva on siinä. :)
PoistaHyviä pohdintoja. Kerronkin mistä itse löysin parhaan vertaistuki ryhmän kuopusta odottaessa, nimittäin facebookista. Odottajille on usein lasketunajan mukaan omat ryhmät, siellä ihmiset jakavat yhdessä mietteitä, huolia ja iloja odotuksiinsa liittyen. Kuopukseni on nyt puolivuotias ja olemme tavanneet ryhmäläisten kanssa muutamia kertoja ja olen löytänyt ihania ihmisiä täältä läheltäkin.
VastaaPoistaToki tapaan entisiäkin kavereitani, mutta heillä kaikilla onkin omia lapsia.. toivottavasti saat pitää vanhat ja löydät lisäksi uusia :-)
Itse olen kovasti arastellut noita Facebook-ryhmiä, en oikein tiedä miksi... Monet niitä kehuu, joten pitäisi kai rohkaistua. :)
PoistaOlen miettinyt tätä samaa asiaa. Mulla ei ole lapsellisia ystäviä, eikä myöskään yhtään ystävää, joka olisi saamassa lapsia lähiaikoina tai kuka edes haluaisi saada lapsia. Siksi pelkään tuota ystävyyssuhteiden viilentymistä tosi paljon, koska mulla ei ole varsinaisesti ketään kenen kanssa lähentyä yhteisten kokemusten vuoksi. Mulle noi äiti-lapsi-kerhot ja perhekahvila tulevat siis olemaan kullanarvoisia.
VastaaPoistaUskon, että sunkin lähipiiri ja tärkeimmät ystävät tulevat varmasti jonkun verran vaihtumaan, mutta positiivista on kuitenkin se, että sulla on aina ihmisiä, keihin tukeutua silloin kun kaipaat jutteluseuraa. Ja itse ainakin uskon, että neljä seinää alkavat ahdistaa sen verran nopeasti, että ulos tulee varmasti lähdettyä myös lapsen kanssa, vaikka se olisikin hieman vaikeampaa kuin nyt. Ystäväpiirin muutokset eri elämäntilanteiden mukaan on kuitenkin aika tavallisia, ja niistä kaikkein parhaista ystävyyssuhteista tulee kyllä yleensä pidettyä kiinni läpi erilaisten elämänvaiheidenkin.
Kiitos kommentista! :) Tuo on tosi harmi jos ei yhtään sellaista "samassa elämäntilanteessa" olevaa kaveria löydy ennestään. :/ Saan siis itse olla (ja olenkin) kiitollinen, että minulta näitä useampia löytyy. Toivottavasti sinäkin löydät uusi tuttuja!
PoistaNoiden lisäksi mukavia harrastuksia pienenkin (ja tietysti sitten isommankin) vauvan kanssa on ihan vauvajumppa ja muskarit. Jumpasta saa äitikin virikkeitä ja muskarissa on ihana huomata kuinka jo todella pienet vauvat nauttivat musiikista.
VastaaPoistaT: Hanne
Aivan, kiitos vinkistä! :)
PoistaIte käyn välillä yksin kaupungilla esim. shoppailemassa ja asioilla, ja jätän pojan (kohta 3kk) joko isälleen hoitoon siksi aikaa, tai sitten esimerkiksi oma äitini tulee lapsenvahdiksi että minä/minä ja mies päästään asioille/vähän tuulettumaan esim. ravintolaan. Joskus sitä tarvii myös omaa aikaa, kun poika on muutoin minussa kiinni noin 24/7. Toki pojankin kanssa tulee liikuttua paljon kaupoissa ja välillä lähdetään kaupungin keskustaan vaunuttelemaan, mutta aina ei vain jaksa. Etenkin kun meidän poika on sellainen,että nostaa älämölön melkein heti jos vaikkapa vaunut ei ole liikkeessä, ja mahdotontahan niitä on koko aika heijailla jos vaikka haluaa mennä johonkin kahvilaan :D
VastaaPoistaKiitos kommentista, jotain tuollaista itsekin olen miettinyt. :)
PoistaMietin ihan tismalleen sanasta sanaan samaa asiaa raskaana ollessani! Tyttäreni on nyt 7 kk vanha ja nauttii hirveästi seurustelusta. Aluksi pidin vauvaa mukana aina ja kaikkialla, mutta hyvin nopeasti huomasin, että huomion jakaminen vauvan ja ystävän kesken ei ole ihan helppoa. Mies ymmärsi hyvin ja nyt pyrin näkemään ystäviä niin että mies on kotona ja saan muutaman vapaan tunnin. Toki tytär on paljon mukana, mutta onnellinen äiti on myös lapsen etu. Aikuinen kaipaa myös aikuista seuraa.
VastaaPoistaKiitos kommentista! :)
PoistaItsellä ei ole lapsia, mutta hyvä ja läheinen ystäväni sai esikoisensa vuosi sitten. Mietin etukäteen miten tämä sitten vaikuttaa ystävyysasioihin ja juuri tällaisiin yhdessä kahvilassa käymisiin ja muihin. Meillä ei kyllä muuttunut oikeastaan mikään. Ihan samanlailla on nähty ja käyty kahvilla ja kävelyillä vaihtamassa kuulumisia. Vauva on aina mukana, mutta ei ole haitannut. Se on jomman kumman sylissä ja sitten jos tulee keskeytys kuten vaipanvaihto niin luontevasti vaan mietitään, että kumpi sen tekee. Mutta jos äiti olisi osannut puhua vain lapsestaan tai aina kun lapsi inähtää niin 100% huomio olisi kääntynyt siihen (75% huomio riittää ajoittain), luulen että jokin olisi muuttunut. Olemme tehneet asioita myös ilman ystäväni lasta, käyneet jumpassa ja teatterissa (niihin nyt ei lasta voisi ottaakaan mukaan). Kyllä hyvä ystävyys kestää vauvan ilman suurempia muutoksiakin, olemme oikeastaan jopa lähentyneet entisestään kun lapsi on tullut hänen elämäänsä. Ja tietysti me myös puhumme lapsesta ja sen kehityksestä, mutta suurimmassa määrin ihan samoista asioista kuin aina ennenkin.
VastaaPoistaHienoa kuulla! :)
PoistaItse oon kyllä mennyt ystäviä tapaamaan ihan entiseen malliin kuin ennen lasta. Muksu jäänyt sitten aina kotiin isänsä kanssa. Lapsellisia ystäviä minulla ei ole ollenkaan, enkä moisia kaipaakaan Ihanaa irtautua tästä vauva-arjesta välillä ja puhua jostain ihan muusta. :) Harrastuksia mietitään sitten, jos muksu isompana sellaisia itse haluaa. En varsinaisesti nauti mistään ryhmätilanteista eli kaikki äiti-vauva-kerhot saa kyllä jäädä meidän osalta. ;)
VastaaPoistaKiitti kommentista! :)
Poista