Tomorrow

Aaah, vihdoin huomenna aamupäivällä saan lisää tietoa! Tai toivottavasti edes enemmän toivoa. En ole lääkäriä juurikaan ajatellut, aina välillä se on tullut mieleen, mutta ehkä lähinnä vain siinä mielessä että muistan mennä sinne (ihan kuin voisin unohtaa!). Viikonloppukin meni tosi nopeasti.

Tänään viestittelin kaverini kanssa ja mainitsin, että huomenna olisi sitten minullakin se lääkäri. Hän omien sanojensa mukaan "alkoi heti jännittää minun puolesta". Minua ei jännittänyt päivällä, nyt ehkä vähän. Mutta en tiedä miksi! Ei huomisessa pitäisi olla mitään jännitettävää ja näillä näkymin mieskin pääsee mukaani.

Tätä on kuitenkin odottanut kauan ja tosiaan toivon, että kun lähden sieltä olen täynnä uutta toivoa. Eli aika kovat tavoitteet asetan tuolle käynnille. Mutta ei sitä muutakaan osaa.

Oma tilanne myöskin huolettaa vähäsen. En ole IRL, palsta- tai blogimaailmassa törmännyt ihmiseen jolla olisi samanlainen tilanne kuin meillä. Kaikilla, jotka ovat lääkityksen saaneet (tai joutuneet ottamaan avuksi), on ollut jotain häikkää kropassaan. Sairauksia, ovulaatiohäiriöitä ym. Joten se, miten lääkitys tulee minuun vaikuttamaan, jännittä ja mietityttää hieman. Ehkä olisi parempi jos en liikaa ajattelisi asiaa...

Huomiseen! :)

MM

Viime vuonna kun jääkiekon MM-kisat olivat kovaa vauhtia käynnissä, meillä oli yritystä takana vasta reilu puoli vuotta. Toivoa siis oli ja melko paljonkin. Seuraan kisoja aina, lähinnä miespuolisten kavereideni kanssa (oma mies ei niin jääkiekon päälle välitä) ja vuosi sitten melkein kauhulla ajattelin "joudunko ensi vuonna viettämään yksinäisiä kisailtoja?".

Oletin totta kai että olen vähintäänkin raskaana tähän aikaan vuodesta tai mahdollisesti jo äiti. Eli tuskin noille miehille minun seura enää kelpaisi. Perjantaina kun ensimmäistä peliä oli jo hetken aikaa pelattu, muistin nämä vuoden takaiset ajatukseni. Huoleni oli selvästi turha. Olin poikien kanssa katsomassa peliä, oli kivaa. Ihan samanlaista kuin vuosi sitten. Liian samanlaista.

Jos olisin pitänyt valita (tai pitäisi valita nyt), valitsisin ennemmin yksinäiset MM-kisastudiot ja äitiyden/raskauden, kuin tämän. Ja kuitenkin pieni toivo tässäkin asiassa. En minä ihmisenä muutu raskauden tai äitiyden myötä, joten miksi en olisi jatkossakin tervetullut samaan kisastudio-porukkaan? Olemmehan kaikki nytkin hyviä kavereita keskenämme.

Vai muuttuuko nainen? Se ihminen joka hän sisimmissään on, katoaako se ja tilalle tulee äiti?

Odotetaan, odotetaan...

Huih, onpa tullut ihan hirmu monen päivän tauko tänne! Toki Vapussa on osasyy, mutta eipä tällä suunnalla ole mitään erikoista tapahtunutkaan. Eli ihan perus alkukiertoa eletään.

Vappu meni tosi kivasti. Näin paljon kavereita, otin rennosti, juhlin. Hyvällä mielellä! Vaikka vähän pelkäsin, niin surua tai itkua ei ole edelleenkään tullut. Olen itse melko yllättynyt. Oli minulla kuitenkin pieni toivonkipinä viime kierrossakin.

Lääkäriin ei ole enää kuin viisi päivää ja aika menee viikonlopun ansiosta varmasti tosi nopeasti. Vielä en tiedä ehtiikö mies töiltään mukaan lääkäriin, mutta kaipa minä siellä yksinänikin pärjään mikäli hän ei mukaan pääse. Ei se nyt kovin kummoinen käynti pitäisi olla.

Mites muuten teillä muilla? Onko mies päässyt(tullut) joka kerta mukaan lääkäriin vai oletteko käyneet paljon yksin?

Mielikuvitus - hassu juttu

Niin siinä sitten kävi, että kuvittelin kaiken (tai kroppa päätti kusettaa minua taas kerran?) ja tänään alkoi yrityskierto numero 20. Enpä olisi uskonut, että meillä tuo yk tulee vielä joskus alkamaan kakkosella. Taas kerran olen ihan tyyni, en ajattele oikeastaan mitään. Harmittaa toki, mutta ei itketä tai mitään vastaavaa. Voihan se olla, että taas parin päivän päästä kaikki purkautuu. Tai sitten tuleva lääkärikäynti pehmentää tätä tiputusta pilvistä.

Poliaika on kuitenkin jo viikon päästä ja vaikka en välttämättä saa apuja tähän nyt alkaneeseen kiertoon, niin ehkä sitten ensi kiertoon! Vihdoin! Tätä on niin odotettu ja vaikka osittain kauhulla ajattelen jo mahdollisia tulevia rankempia hoitoja, niin siltikin minulla on vielä niin vahva usko, että näillä lääkkeillä jo päästään toivottuun lopputulokseen. Toivottavasti olen oikeassa...

There is always hope

Yk 19 jäi "vain" 28 päivän pituiseksi. Viimeksi kiertoni on ollut alle 30 päivää yk 9, jolloin pituudeksi tuli 29 päivää. Mutta kyllä minulla dpo:t täsmää, joten ei hätää. Eiköhän tämä kroppa pelitä ihan samalla lailla kuin ennenkin.

Miten käy?

Ihan pikapika postausta lähdin kirjoittelemaan.

Tänään on luullakseni dpo 13-14 ja ainakaan vielä ei ole tullut niitä "perinteisiä" suuria mielialanvaihteluja, mitä siis normaalisti koen n. kaksi päivää ennen tädin saapumista *koputtaa puuta*. Maha/selkätuntemukset on pysyneet aikalailla samoina.

Tämä saattaa olla vain toiveajattelua eli itse pistäisin tämän(kin) minun normaalin laiskuuden piikkiin: eilen heräsin n. puoli kymmenen aikaan (nukuin n. 9 tuntia), päivällä pikkuisen siivoilin ja sitten kappas, nukahdin kahdeksan aikaan sohvalle kahdeksi tunniksi!

No jaa. Saa nähdä miten käy, uskon vahvasti että kuvittelen kaiken!

Perjantaipohdintaa

Perjantai. Viikonloppu edessä, auringonkin pitäisi tuolta pilvien seasta tulla vielä esiin. Pitäisi tehdä ruokaa ja siivota, pihallakin riittäisi puuhaa. Eipä ainakaan tekeminen lopu kesken. Tulin hetki sitten kotiin ja väsähdin täysin! Johtuuko sitten tuosta sateesta, en tiedä. Ehkäpä. Todella vetämätön olo.

 

 

Oikeastaan minulla on ihan hyvä fiilis tai edes neutraali. Eilen illalla ajelimme kotiin, kuu möllötti taivallaa täydellisenä. Jostain syystä se tuntui kivalta, piristävältä. Hassua sinänsä, se kuu oli siellä taivaalla myös edellis iltana ja silloin sitä katsoessa tuli jotenkin huono mieli. Sain eilen ensimmäistä kertaa Reiki-hoitoa kaukolähetyksen muodossa. Tarkoitus olisi tutustua tähän mielipiteitä jakavaan hoitomuotoon paremmin ja läheisimmin, mahdollisesti hyvin piankin...

 

 

Asiasta kukkapurkkiin. Onkohan meidä seksielämä hieman hiljentynyt? Sanoisin sitä vieläkin ihan hyväksi, mutta vähemmän sitä on kuin ennen. Omia pohdintojani vasta, pitänee ehkä tänään keskustella miehen kanssa mitä mieltä hän on.

 

Omalla kohdallani ei ainakaan ole kyse siitä, ettenkö haluaisi. Paitsi esim. nyt, kun olen kehitellyt tyhmiä oireita, niin jotenkin se vaikuttaa. Ei uskalla, vaikka tietää ettei siitä ole mitään haittaa. Monesti silti jos mies ehdottelee, niin totta kai "hyppään mukaan juttuun" oli sitten loppukierto tai ei.

 

Joskus iltaisin ei vaan jaksa ja ne ovat yleensä juuri niitä iltoja, kun meillä on ollut kavereita kylässä. Usein meidän touhuhetken ajoittuukin aamupäiviin, nykyisin. No jaa, ei kai tässä vielä ihan tuhoon tuomittujakaan olla. ;)

 

Niin kauan kun asiasta (kuin asiasta) pystyy avoimesti keskustelemaan, siihen pystyy myös rakentavasti vaikuttamaan! Näin ainakin meillä.

Maha ja tissit

Maanantaina kiinnitin huomiota siihen, että minun tissi ei ole kipeät. Sitten pikapikaa muistiinpanoista katsomaan, että missä kohtaa kiertoa ne nyt yleensä ovat tulleet aroiksi. Kappas, en ole kirjoittanut ylös oikeastaan mitään rinnoista. Mutta minun muistaakseni yleensä ne kipeytyvät heti pari kolme päivää ovulaation jälkeen ja maanantaina oli jo dpo 7-8. Eilen tuli pientä arkuutta, mutta ihan vähän vain. Tänään samanlaista, mutta se ei ole jatkuvaa... Äääh.

Listäksi toinen huomio jo maanantailta liittyy mahaan. Ja ihan tuohon alamahaan. Aina hetkittäin sinne tulee sellaisia menkkamaisia vihlaisuja, siis edelleen. Vain ihan hetkittäinen vihlaisu, mikä muistuttaa etäisesti kuukautiskipua.

En sitten tiedä. Taitaa tehdä mieli jo tepposensa!

Ensi viikon tiistaina on varmaan pakko kuitenkin testata, sikäli mikäli täti ei ole saapunut. Meillä kun on tiedossa vappubileet, tarvitsen varmuuden. Ja sainhan minä kotitesti.fi -sivustolta 3 ilmaista raskaustestiliuskaa, joista pitää antaa palaute. Ihan hyvin voisin yhden niistä uhrata ensi viikolla.

Hieman turhautunut [G kp24, dpo 9-10

Tabletista

Tähtinbloggaaja kisassa "kaupan päälisiksi" saatu Acerin tabletti on minulla vieläkin ja kyllä sitä lähes päivittäin tulee näprättyä. Lähinnä sosiaalisessamediassa, eilen latasin siihen kivan ja koukuttavan pelin.

Mies sai sen sitten tänään jumittumaan, en osannut häntä puhelimitse auttaa, joten tabletti jäi jumittuneena odottamaan jotta minä saavun kotiin. Sain muuten tehdä vähän hommia, ennen kuin löysin ohjeet! Vaikka paketin mukana tulleessa "pikaoppaassa" oli Suomeksi ohjeet, miten löytää käyttöohjeet, niin Acerin nettisivuja ei saa Suomeksi. Ilman englanninkielentaitoa, en olisi varmaan edes löytänyt käyttöohjeita.

Joten minäpä vinkkaan miten löydät käyttöohjeet Acerin nettisivuilta:

Käyttöohjeet löytyy vain englanniksi.

Ja tietenkin sitten kun ensin kauhealla vaivalla etsin käyttöohjeet ja sieltä ohjeet laitteen resetoimiseen, huomaan että kyllähän tuossa laitteen mukana tulleessa pikaohje lappusessakin on kuva ja selitys "nollausaukko". Mutta enhän minä nyt sitä voinut tajuta!

Eli siinä virtanapin/näppäinlukon yläpuolella on pienen pieni kolo, josta saa laitteen resetoitua.

Ah, kun on taas niin fiksu olo! :D

Mutta nyt kun olen nuo käyttöohjeet löytyänyt, voin alkaa tutkimaan miten saan kännykän netin siirrettyä tablettiin... Ilman ohjeita on sitä osannut tehdä.

Ynnäilen

Minulla on se kovasti odotettu lääkäri ensi kuun 7. päivä. Elättelin vielä toiveita, että jos sillä käynnillä lääkitykseen päädytään, niin saisin ne sitten heti siihen kiertoon käyttöön. Mutta luulenpa että se ei onnistu.

Kuitenkin oletettavasti minulle on sunnitteilla clomifen-lääkitys ja nyt kun asiaa hieman tutkin, tavanomaista on että sitä syödään joko kiertopäivät 5-9 tai 3-7. Ja minulla on tuolloin 7.5. n. kp 7-9 eli ei mitään mahdollisuuksia.

Pitää siis vielä henkisesti valmistautua yhteen luomukiertoon. Sitten, viimein!

Clomin käyttäjät hoi! Mihin kiertopäiviin sinulle on clomit määrätty?

Raskausmaha...

Olen ollut nyt parisen viikkoa "työharjoittelussa" ja asiakaspalvelu on aika suurena osana minun päivää. Eilen yhdellä asiakkaalla oli todella komea ja pyöreä raskausmaha, varmasti oli rouvashenkilö jo melko viimeisillään. Minun teki niin mieli "tuojottaa" mahaa koko ajan, mutta jotenkin sain itseni vain vilkaisemaan sitä ja sitten sainkin tehdät töitä etten enää siirrä katsettani siihen.

Ja miksi toimin näin? En tiedä onko sopivaa tuijottaa naisen raskausmahaa! :D

En tiedä miten itse siihen reagoisin, saatika miten muut reagoi siihen. Otetaanko se kohteliaisuutena vai ajatellaanko "mitä tuokin oikein tuijottaa"?

Siinäpä siis kysymys tähän viikonloppuun:
Onko sopivaa katsoa naisen raskausmahaa? Ja missä se raja menee?