maanantai 12. elokuuta 2013

Kertomista

Viikonloppu meni kivasti, vaikka en saanutkaan tehtyä oikeastaan mitään. Noh, imuroin minä sentään...


Sain tehtyä myös jotain, mitä olen kauan halunnut tehdä. Tai oikeastaan kertoa. Minulla on yksi hyvä ystävä, josta on tullut viimeisen puolen vuoden aikana vielä entistä läheisempi. Syytä siihen en keksi. Olemme toisaalta melko erilaiset, mutta jotenkin niin samanlaiset. Vaikea selittää.

Meidän on ollut tarkoitus tehdä jokin pieni reissu syyskuun lopulla, mutta molempien rahatilanteen vuoksi mitään ei ole vielä varattu tai lyöty lukkoon. Se ajatus on ollut vain "avoinna ilmassa". Kuitenkin tulevien hoitojen ja tutkimusten vuoksi, en voi sopia mitään. Voi olla että minulla on syys-lokakuun vaihteessa laparoskopia tai vaikka inssi. Voin suunnitella elämää vain hyvin pienissä jaksoissa.

Mietin sitten miehelleni, että kerronko viimein tälle kaverille mikä on oikea syy reissun peruuntumiseen vai syytänkö rahatilannetta. Mies sanoi, että hän ainakin luottaa tähän kaveriini ja toisaalta myös, ei tämä asia nyt enää mikään suuri salaisuuskaan ole. Ja minä pohdin, että siinä vaiheessa kun joudumme hyppimään keskussairaalassa jatkuvasti, niin sekin herättää varmasti jossain vaiheessa kavereiden mielenkiinnon. Näiden lisäksi minun olisi paljon helpompi selittää omia mielialojani ja käytöstäni.

Joten, minä kerroin. Kaverini otti tämän aivan mahtavasti! Enkä kyllä muuta epäillytkään.


Ja kuten arvasin, hän oli jo epäillyt jotain, mutta oli ajatellut että me puhutaan asiasta jos halutaan. Eli ei ole siksi udellut mitään. Hän tarjosi heti apua, ihan missä vain. Jos vaikka tarvitsen seuraa lääkäriin tai jotain.

Tällä hetkellä siis muutama kaverini tietää ja on jotenkin hienoa tietää, että olen kertonut juuri oikeille ihmisille ja takanamme on niin vahva tuki!

1 kommentti: