Pitkästä aikaa runo

Vilunväreet karehtivat ympäri kehoani.

Vaistomaisesti kohotan käteni vetääkseni peittoa tiukemmalle.

Yritän muistaa, mitä mielessäni äsken pyöri.

Vilu karkotti kaikki ajatukset.

Se oli jotakin onnellista.

Olin hyvilläni sen suomasta piilopaikasta.

Olin turvassa tältä kurjalta väsymyksen polulta.

Tömähdin selälleni polulle, jonne en tahtonut.

Pumpulipilvet olivat kevyet kävellä.

Maailma alkoi pyöriä vinhaa vauhtia.

Luovutin.

Avasin silmät uuteen päivään.

 

Nappa

 

 

Tämä runo on niin monitasoinen ja jostain syystä kovin koskettava, oli ihan pakko jakaa se teille.