Eilen aamulla kun ajelin töihin, soi radiossa tämä biisi. Biisi, josta minulle tulee aina mieleen yhdet todella hauskat juhlat, missä tanssittiin tämän kappaleen tahdissa useaan otteeseen. Niin hauska ilta, siitäkin on jo aikaa.
Tulin sitten ajatelleeksi, että ovatko ne sellaiset illat nyt mennyttä aikaa?
En ole enää hetkeen jaksanut juosta baareissa. Parhaimmat juhlat ovat aina jonkun kaverin kotona, hyvällä porukalla ja kunhan äänentoisto toimii, kaikilla on kivaa ja juomaa riittää, niin se on varmasti onnistunut ilta.
 |
| Kuva |
Voi olla että tällä tekstillä avaan sellaisen oven, mitä ei enää kiinni saa, mutta päätin ottaa sen riskin. Kuten aina. ;)
Tiedän että lapsellamme tulee olemaan monta yökyläilypaikkaa. Ainakin mummulat. Minkä ikäisenä lapsen voi (tai pystyy) jättämään ensimmäisen kerran yökylään? No se on varmasti lapsesta ja vanhemmista kiinni. Eli sellaista on turha suunnitella etukäteen. Mutta voiko esim. jo 2kk ikäisen lapsen jättää yökylään jos vain pystyy? En tiedä olenko itse vielä noin aikaisin valmis siihen, mutta olen ajatellut että ehkä siinä 4kk iässä voisi olla sopiva aika. Nyt ainakin tuntuu siltä.
Kuinka usein lapsi on soveliasta jättää yökylää, ettei saa paskamutsi-leimaa? Kaksi kertaa vuodessa, neljä? Kerran kuussa? Itse olen ajatellut jotain neljää-kuutta kertaa vuodessa, mutta tietenkin aina tarpeen tullen. Eli silloin kun on kutsuttu juhliin tai on itse järjestämässä juhlia tms. Toki kaikkiin juhliin ei ole pakko osallistua ja osassa voi vain käydä piipahtamassa lapsen kanssa tai ilman, mutta kuitenkin mennä lapsen kanssa yöksi kotiin.
Kun lapsi menee yökylään, koska hänet on haettava kotiin? Jos käykin niin, että vanhempien edellinen ilta venähti myöhäiseksi tai päänsärky vaivaa ja tekisi mieli nukkua vähän pidempään tai omien juhlien jäljitä kämppä kaipaisi siivousta, onko silti vain otettava itseään niskasta kiinni ja mentävä hakeamaan se kullanmuru pois hoidosta jo klo 12? Sitten on vain kärsittävä väsymyksestä tai krapulasta sen lapsen seurassa tai aloitettava siivousurakka lapsen kanssa.
 |
| Kuva |
Mitä nyt omia kavereitani olen seurannut, niin tälläinen lapsen seurassa kärsiminen on tosi yleistä ja itse en näe siinä oikein mitään järkeä. Toki jos on sovittu etukäteen että lapsi haetaan puolen päivän aikaan, niin tietenkin silloin se myös haetaan. Mutta jos on etukäteen sovittuna, että lapsi haetaan illalla, niin onko se silloin ok vai voittaako silläkin tuon kuuluisan paskamutsi-palkinnon?
Mutta vielä summa summa rum, oma ajatukseni tällä hetkellä:
Lapsen voisi viedä yökyläilemään ensimmäisen kerran n. 4 kk iässä, jos se vain onnistuu ja on tarvetta. Lapsen voi viedä yökyläilemään tarpeen mukaan n. 4-6 kertaa vuodessa, jotta vanhemmat pääsevät juhlimaan tai muuten viettämään kahdenkeskeistä iltaa (tämähän ei aina vaadi yökyläilyä). Ja jos on sovittuna, niin lapsen voi oikein hyvin hakea hoidosta vasta illemmalla kun on itse pirteä, kämppä siistinä yms.
Mutta olisi todella kiva kuulla teidän ASIALLISIA mielipiteitä asiasta! Ja vaikka ihan kokemuksiakin. Onko suunnitelmat toteutuneet yms?
Näitä asioita varmasti aina etukäteen miettii ja meille kävi ensimmäisen kohdalla kyllä sitten niin ettei se bilettäminen sitten vauvan synnyttyä enää tuntunutkaan niin mukavalta, vaan mukavampaa oli vietää aikaa kotona oman perheen kanssa. Me käytiin bilettämässä vramasti 1-2 krt vuodessa ja rynnättin vauvaa hakemaan heti kun kyettiin, niin kova ikävä oli jo siinä vaiheessa :) Tämä toki ihan yksilöllistä, meille vaan sattui käymään niin :) Minusta hoitoonviemisessä ei silloin ole mitään ongelmaa, jos asia on ok vanhemmille, ja niille joille lapsi hoitoon viedään, heidänhän asia se on, ei se vauva siitä varmasti vahingoitu vaikka ei aina vanhempien seurassa olisikaan. Kertojen määrään ja hoidon pituuteen pätee minusta molempiin tuo sama juttu. Mielenkiinnolla odottelen muiden kommentteja!
VastaaPoistaKiitos kun jaoit kokemuksesi! :)
PoistaMulla vähän sama kuin ekalla kommentoijalla. Lapsen synnyttyä juhliminen ei tuntunutkaan enää niin tärkeältä, ja yöhoidon jälkeen halusi lapsen mahd. Aikaisin kotiin. Nyt kun lapsi alkaa olla vähän isompi, parivuotias, niin hän saattaa olla kaksikin yötä serkuillaan tai isovanhemmillaan koska viihtyy kylässä ja pyytää itse päästä yökylään. Ja siis sukulaiset tykkää myös. Etukäteen suunnittelu on aika turhaa, et voi tietää miten käy imetykselle, onko lapsi terve, millainen luonne, ja millainen hormonihirviö leijonaemo sinusta itsestäsi tulee. Kannattaa miettiä näitä vasta sitten, kun se yökyläily alkaisi tuntua ajankohtaiselta. Ja sori kirjoitusvirheet, se on tää kosketusnäyttö+nakkisormet kombo... :D
VastaaPoistaHeh, eipä se mitään! ;) Ja kiitos sulle kommentista.
PoistaMeillä on kaksi lasta ja kaikki isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Lapsilla on myös kummit/enot ja tädit tässä lähistöllä. Kuitenkin meillä on miehen kanssa niin inhottavat työajat, että perheen kesken kyläily onnistuu aniharvoin. Niinpä käymme kylässä usein eri aikoihin miehen kanssa, mutta toisinaan (kerran kuussa ehkä?) lapset ovat iltahoidossa keskenään. Viikkoa ennen alkaa aina kinuaminen, että koska saa mennä enolle/tädille :D meidän molempien vanhemmat myös vaatii saada nähdä lapsia enemmän kuin muutaman tunnin kerralla, joten suunilleen joka neljäs-viides vkl lapset ovat jomman kumman vanhemmilla (n 5 vuodessa siis per isovanhemmat) ja menevät sinne myös enemmän kuin mielellään. Meille jää paljon aikaa isimiehen kanssa olla kahden ja lapsilla on ympärillään muitakin turvallisia aikuisia kuin me. Tosin nuo onkin jo 4- ja 5-vuotiaat, että sikälikin kyläily onnistuu hienosti. Vaikka lapset onkin suhteellisen paljon poissa kotoa, en silti tunne olevani paska mutsi. Vastaavasti myös sisarusteni lapset ovat meillä iltahoidossa toisinaan. Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee :)
VastaaPoistaAivan, tietenkin vanhempien lasten kohdalla on helpompaa koska hekin jo itse pyytävät päästä kyläilemään. :)
PoistaTyttömme on tällä puolivuotias eikä hän ole vielä ollut kertaakaan hoidossa. Syitä on monia, mutta suurimpana se, että imetän vielä. Myöskään en ole kokenut, että yökyläilylle olisi vielä tarvetta, eli ei ole tehnyt mieli lähteä mihinkään juhlimaan. Toisaalta en ole kymmeneen vuoteen kaivannut baariin, mutta olenkin vanha ja väsynyt ;-D
VastaaPoistaKuten jo aikaisemmat kommentojat kirjoittivat, älä tee mitään suunnitelmia koska ne harvoin toteutuvat. Katsot sitten vauvan synnyttyä miten asiat sujuvat.
-JJ-
Jep, minähän kirjoitinkin että tälläistä on hankala mennä suunnittelemaan, kun ei voi tietää miten asiat muotoutuu. ;) Mutta kiitos kommentista! :)
PoistaHei!
VastaaPoistaMeidän tyttö oli ensimmäisen ja ainoan kerran (tähän mennessä) yön yli hoidossa n. 2kk ikäisenä, mulla oli tällöin päällä todella paha baby blues, teki kyllä hyvää ottaa aikaa itselleen ja selvitellä päätä. Tämän teki helpoksi se, kun imetys epäonnistui jo varhain.
Nyt tyttö on 6kk enkä voisi antaa häntä yöksi hoitoon :) Ei ole tarvettakaan. Jos tahdon kavereita tapaamaan/baariin, niin mies jää mielellään kotiin. Ja toisinpäin. Aika harvoin tulee kyllä käytyä, tänään olen pitkästä aikaa lähdössä ;) Oon 23-vuotias tällä hetkellä.
Mutta mun oma mielipide on se, että jokainen äiti tietää itse, mikä on heidän tilanteessaan paras tapa. Eli jos tahtoo käydä kerran kuussa baarissa, se on oikein. Jos tahtoo käydä kerran vuodessa baarissa, sekin on oikein :) Samaten se, jos ei tahdo käydä ollenkaan baarissa. Sitä ehkä vähäsen katsoisin itse kieroon, jos tätä baareilua esiintyisi joka viikko, ehkä jopa joka toinen viikko, mutta en missään nimessä leimaa äitiä paskaksi tämän vuoksi. Jos hän saa itse pidettyä tällä tavalla oman päänsä kasassa ja jaksaa tämän avulla pyörittää arkea, on tämäkin oikein, vaikka tietenkin aluksi voi kuulostaa vähän hassulta.
Kaikkea hyvää raskausaikaan sulle <3
-HH
Kiitos! :) <3 Mielestäni oikein hyvä kommentti.
PoistaHei.
VastaaPoistaOmat esikoiseni, kaksospojat, olivat ekaa kertaa yökylässä pitkälti päälle vuoden ikäisinä. Toisaalta imetinkin heitä n. 11kk, joten siitäkään syystä pidempiaikainen ero ei olisi onnistunut kovin pienten kanssa.
En oikein jaksa ymmärtää tätä monien, etenkin nuorten vanhempien tarvetta päästä juhlimaan/bilettämään mahd. pian vauvan syntymän jälkeen. Ja kun valitettavan monilla siihen kuuluu vielä (humalahakuinen) juominen ja sitten pitää vielä krapulastansakin toipua, huh. Tiedän kyllä olevani tässä asiassa erilainen kuin moni muu ikäiseni (sain kaksosemme 25-vuotiaana, nyt 28v. odotan loppusuoralla kolmatta lastamme).
Tukiverkot ovat huippujuttu ja meilläkin on hoitoapua onneksi ollut aina hyvin saatavana. Ei varmaan oltaisi täysipäisiä enää muuten sen alkuajan tuplarumban jälkeen ;) Lyhyempiä aikoja päiväsaikaan oli minulle ok jättää pienemmätkin lapset (n. 3 kk eteenpäin) tutulle hoitajalle, mutta silloin kyse oli vain 2-3 tunnin/yhden syöttövälin erosta, että päästiin esim. kaupoilla käymään tai muuten asioimaan. Eka koko päivän (8-10h) ero lapsista tuli kun he olivat 6 kk ja kävimme tuttavapariskunnan häissä eri paikkakunnalla. Sinne matkasinkin sitten rintapumppu kainalossa.
Kyllä minua vähän kylmää ajatus parikuisen, ja vielä nelikuisenkin yökylään jättämisestä, ainakaan ihan vain siitä syystä että täytyy päästä juhlimaan...Myönnän että vähän hämmennyin tästä kirjoituksestasi. Tuli tunne että yli 2 vuotta olette hartaasti lasta toivoneet, ja sitten kun se onni vihdoin ilmoittaa tulostaan, ruvetaan jo ekojen raskausviikkojen aikana pohtimaan, milloin sen muksun voi aikaisintaan lykätä muille hoitoon että voi taas bilettää.
En ole ylisuojeleva äiti enkä todellakaan mikään kanaemo, meilläkin mummit ja ukit ja tädit ovat alusta asti olleet mukana poikien hoitamisessa, ja pojat ovat vähän vanhemalla iällä olleet usein hoidossa lyhyitä aikoja päivällä ja yökylässäkin käyvät ehkä 4krt vuodessa (mummola on meillä parin sadan metrin päässä), mutta tosiaan vasta sitten taaperoiässä.
Parisuhdetta on tärkeää hoitaa ja on hyvä että lapsi tottuu olemaan muidenkin turvallisten aikuisten hoidossa kuin vanhempiensa, mutta eikö ne yön yli kyläilyt ja "juhlimisen" kerkeä sitten myöhemminkin kun ihan pikkuvauvaiässä?
Ehkäpä olen vain niin eri aaltopituudella enemmistön kanssa tästä asiasta, kun olen "bilettänyt" viimeksi lukioiässä (ja se riitti minulle, edes opiskeluvuosina en enää baareissa/bileissä viihtynyt) eikä juhlimiseeni koskaan kuulu humaltuminen.
Kukin tietty tyylillään, ja kun ilmeisesti (tämän skenaarion mukaan) et aio ainakaan täysimettää niin kai se yön yli hoito onnistuu pienemmänkin kanssa.
Niin, me olemme niin erilaisia. Eikä minulla ole kyse siitä, että haluan tuupata vauvan heti ensimmäisen tilaisuuden tultua hoitoon ja tiesin toki että tämä tekstini varmasti nostaa esiin myös näitä mielikuvia. En siltikään ymmärrä että vedetään tuo "hartaasti toivottu -kortti" pöytään, se nyt ei liity asiaan mitenkään. Tarkoittaako vanhemmaksi tuloksi siis sitä, että seuraavat kaksi-kolme vuotta ollaan kiltisti kotona lapsen kanssa ja vähät välitetään omista tarpeista? Ehkä joidenkin kohdalla, mutta olen itse liian sosiaalinen sellaiseen. Voihan tässä vielä mieli muuttuakin, kuten sanottua, mitään tälläistä ei voi suunnitella etukäteen. Mielestäni kuitenkaan lapsi ei kärsi siitä mitenkään jos hän viettää silloin tällöin enemmän aikaa rakastavien isovanhempiensa kanssa.
PoistaKiitos sinulle kuitenkin kommentista! Kiva kuulla tämänkin puolen mielipide. :)
En suinkaan tarkoita että kökitään kotona kiinni lapsessa 2-3 vuotta. Oli meillä ollut jo kahdenkin yön "irtiottoja" lapsista silloin kun olivat päälle 2-vuotiaita. Enkä koe että olisin "vähät välittänyt" omista tarpeista. Olenhan päässyt useinkin kotoa irtautumaan esim. jumppaan, kaupoille, lenkille. Ollaan käyty miehen kanssa leffassa, syömässä tms. Mutta tarpeita onkin niin monenlaisia. Minulla ei vauvavuotena ollut tarvetta olla koko yötä erossa lapsistani, vaan minulle riittivät nämä lyhyemmät rupeamat. En koe jääneeni yhtään mistään paitsi.
PoistaPointtini siis, että hoitoon jättäminen on pelkästään tervettä, se mikä itseäni tökkäisi on se että niin pieni vauva ja niin pitkäksi aikaa kerrallaan. (Huom. terveydelliset syyt asia erikseen) Tuon saman ohjeen muistan muuten myös kuulleeni mikä tuolta alta löytyy että erossaolon kesto tunneissa ikäkuukausien mukaan sinne ekaan vuoteen asti. Ja onhan lähemmäs yksivuotias jo kokonaan eri tapaus mitä näihin yökyläilyihin tulee kuin alle puolivuotias vauva.
Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti löydätte sitten aikanaan koko perheelle sopivan ratkaisun näihinkin asioihin. Tosiaan kuten olet korostanut, vaikea tehdä mitään linjauksia etukäteen kun tilanteet (ja lapset) on niin erilaiset ja heikosti ennakoitavissa.
Enkä muuten missään tapauksessa halunnut loukata sinua kommentillani. Esitin vain oman näkemykseni. Tsemppiä raskauteesi ja aion edelleen notkua täällä blogissasi seuraamassa teidän vauvatarinan etenemistä ;)
t. se kaksosten äiti
Kiitos, kyllä osaan ottaa sinun kommenttisi ihan omana näkemyksenään, en minään henkilökohtaisena hyökkäyksenä minua kohtaan. :)
PoistaOlen samoilla linjoilla edellisen anonyymin kanssa. Mun lapset ovat olleet varsinaisessa yökylässä ekan kerran vuoden ikäisinä, ja se on tuntunut juuri sopivalta iältä. Sitä ennen pari kertaa on tehty niin, että isovanhemmat ovat tulleet meille ja laittaneet lapsen/lapset nukkumaan, kun me olemme olleet ulkona. Ja tietysti voi mennä vuorotellen, niin, että toinen vanhempi hoitaa lapset. Pikkuvauva-aikana (kotona alle n. 8kk lapsi) en ole pitänyt tätä omalla kohdallani mahdollisena, imetyksenkään takia, mutta sen jälkeen kyllä, eli olen saanut mennä ihan tarpeeksi ja oikeastaan paljonkin.
VastaaPoistaSe mikä mua ärsyttää tässä on se, että monet leimaavat mut lapseni omivaksi ylihuolehtivaksi/hemmottelevaksi kanaemoksi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mm. mieheni on ollut kaikkien lasten kanssa vähintään vuoden hoitovapaalla ja olemme aina hoitaneet lapset hyvin tasapuolisesti, lapsilla on selkeät rajat jne. Mutta mun mielestä varhaiset erot äidistä/vanhemmista eivät ole hyväksi vauvoille. Eivätkä pitkät, usein toistuvat erot taaperoille. Tämä perustuu siihen, miten olen ymmärtänyt kiintymyssuhdetutkimuksen ja muun kehityspsykologisen tutkimuksen. Mulle tämä on sama kuin lasten fyysinen turvallisuus, en uskaltaisi ottaa omien lasteni kohdalla riskiä siitä, mitä varhaiset, usein toistuvat erot aiheuttavat lasten emotionaaliselle kehitykselle, aivan samoin kuin en uskaltaisi ottaa riskiä antamalla lapsen leikkiä valvomatta autotien reunalla. En väitä, että mulla on ainoa tai paras tieto asiasta, mutta sen perusteella mitä asiasta tiedän ja miten koen vauvojen kanssa olemisen niin olen ehdottomasti tätä mieltä.
Aika harva mun tuttavapiirissä on laittanut lapsia yökylään alle 10-12 kk ikäisenä.
En itsekään ymmärrä sitä, että "teidänlaiset" vanhemmat leimataan ylisuojeliviksi kanaemoiksi tms, enkä missään nimessä halua itse niin väittää! (Etkä tietenkään kirjoittanut, että väittäisin.)
PoistaMutta jos nyt ajatellaan ihan teoriassa: lapsi menee ensimmäisen kerran yökylään 4kk iässä, seuraavan kerran 8kk iässä ja sitten vuoden ikäisenä. Onko se siis jo liian usein? Toki ymmärrän että voi käyttää pohjana tutkimuksia eikä siinä ole mitään väärää, itse vaan ajattelen enemmän maalaisjärjellä.
Kiitos kommentista! :)
Juu, en missään nimessä kokenut, että sinä väittäisit näin. Kirjoitin ehkä hieman aggressiivisesti johtuen siitä, että olen joutunut viime aikoina hieman puolustelemaan tätä omaa näkökantaani live-elämässä ja se on rasittavaa. Kaikkein tärkeintä ja välttämättömintä vauvan ja lasten kanssa on minusta kuitenkin hellyyden ja rakkauden osoittaminen, tarpeisiin vastaaminen ja se, että vanhemmat viettävät lapsen kanssa paljon aikaa.
PoistaJa sillä, bilettääkö tai käyttääkö alkoholia ei ole mitään tekemistä asian kanssa - mun lapset eivät koskaan ole nähneet mua humalassa, mutta todellakin äidiksi tulemisen jälkeen olen juhlinut myös alkoholin kanssa enkä pidä sitä millään lailla vääränä, jos ja kun lapset ovat hyvässä hoivassa.
Paljon onnea sinulle odotukseen!
Kiitos!
PoistaHyvä aika on varmasti sitten kun teistä tuntuu siltä :) Meillä se tuli kun tyttö oli 11kk. Itse olin aina ajatellut että puolivuotiaaseen mennessä olisi ekat yökyläilyt mummulassa, mutta ei se sitten tuntunutkaan itsestä hyvältä, vaikka varmasti noin muuten olisi onnistunut. Ja me vuoroteltiin lapsen isän kanssa, että molemmat sai käydä ulkona aina kun tahtoi, itse kävin ensimmäisen kerran baarissa kun lapsi oli 4kk ja kotona isän hoivissa. Tyttö kun söi pullosta sekä rinnasta. Lapsi on nyt 1v2kk ja on edelleen ollut vain sen yhden yön hoidossa kun tuntuu että ei yökyläilyille ole ollut tarvetta :) Ehkä johtuu siitä että sitä 'yhteistä aikaa' ei tunnu tarvitsevan kun itse on hoitovapaalla ja mies jäi monta kuukautta sitten työttömäksi niin ihan tarpeeksi toisiamme nähdään. :D
VastaaPoistaAivan, nämä on tosiaan niin tilanteista riippuvaisia juttuja. :)
PoistaMä vähän luulen, että kun se vauva sitten on siinä niin ei ole kauheasti tarvetta päästä yön yli bilettämään. Jos jotakin niin ennemmin päästä vaikka käväisemään kaupassa tai leffassa,tao kävelylenkillä mikä onkin ihan ok.
VastaaPoistaEn tiedä mikä on sinun suunnitelmasi, mutta jos olet ajatellut imettää ja se onniatuu, ei ole mitenkään itsestään selvää, että vauva suostuu juomaan pullosta. Meidän esikoinen taisi ensimmäiset 6 kk hylkiä pulloa todella vahvasti jolloin olin aika kiinni hänessä imetyksen takia.
Ja jos noita psykologisia puolia ja kiintymyssuhdejuttuja mietitään niin siinä taitaa olla semmonen "sääntö" jonka olen joskus kuullut, että niin monta yötä lapsi voi olla erossa vanhemmistaan kuin on vuosissa ikää eli 1 v yhden yön, 2 v kaksi yötä jne.
Meillä kyllä on lapset olleet n. 1,5 v iässä ensimmäisiä kertoja koko viikonlopun isovanhempien hoidossa ja näitäkin on ollut vain se 1-2 krt vuodessa.
Ainakin itse olen kokenut vasta nyt myöhemmin kun esikoinen on 5 v ja nuorempi 1,5 tarvetta päästä huilaamaan arjesta esim viikonlopuksi mökille kavereiden kanssa. Mutta en ole kyllä missään vaiheessa erityisemmin kaivannut perusbiletystä vaan aina yön yli menojen syynä on ollut joku erityisempi syy kuten häät, synttärit tms.
Voihan se olla niin ettei sitä tavallista halua juhlimaan enää vauvan syntymän jälkeen ole, sitä kun ei vielä tiedä. :) Imetyksen kanssa en ole vielä tehnyt mitään sen suurempia suunnitelmia eli niistä sitten joskus myöhemmin juttua. Mutta kiitos kommentista, oikein hyviä juttuja!
PoistaOsaan kommentoida vain neuvolan ohjeella yökylästä. Vauva voi olla äidistä erossa ennen yhtä ikävuotta niin monta tuntia kun on ikää kuukausissa ja siitä eteenpäin niin monta yötä kun on ikää vuosissa.
VastaaPoistaEli 2 kk ikäinen 2 h, 1 vuoden ikäinen 1 yön jne. :)
Aah, hyvä tietää! :)
PoistaMeillä 5kk tyttö täysimetyksellä ja syö 2-3h välein vuorokauden ympäri. Tämän vuoksi siis yökyläilyt ei tule kuuloonkaan niin kauan kuin imetän. Kummatkin isovanhemmat ottavat hänet toki avosylin vastaan sitten kun sen aika on. Olin ajatellut imettää kunnes tyttö on noin vuoden.
VastaaPoistaItsellä ei ole ollut minkäälaisia menohaluja tässä vauva-arjen pyörityksessä. Toki olisi kiva mennä esim.miehen kanssa ulos syömään tai elokuviin, mutta mitään koko illan/yön juttuja en kyllä edes jaksaisi.
Niin, se on varmasti totta että jo oman jaksamisen kanssa voi olla omat haasteensa. :)
PoistaItse en ole ainoissakaan juhlissa ollut lapsen syntymän jälkeen, enkä pisaraakaan alkoholia juonut. Ei vain kiinnosta. Lapsi oli ensimmäisen kerran mummulassa yökylässä ollessaan 1v 3kk. Ja silloinki isänsä kanssa. Näin meillä. Olen tosin kolmekymppinen eli iänkin puolesta juhliminen kiinnostaa nyt paljon vähemmän kuin parikymppisenä.
VastaaPoistaTokihan ikä ja persoonakin vaikuttaa näihin asioihin.
PoistaMeillä tyttö oli ensimmäisen kerran hoidossa 4kk iässä. Tulihan se jo heti ikävä kun autoon pääs, mut oli se myös jotenkin "rentouttavaa" kun ei tarvinnut huolehtia ja tiesi, että tyttö hyvässä hoidossa siskon luona. Ja nämä 4 kk olin kulkenut tytön kanssa, nopeita kauppareissuja lukuunottamatta. Täysimetyksellä kun oli.
VastaaPoistaMeillä tää hoito hommaki on suhteellisen hankalaa, kun molempien suvut asuu toisellapuolen suomee. Nii ei edes usein saa hoitoon niin silloin kun saa pitää käyttää tilaisuus hyväksi. :)
Vaikka ikää miulla onkin vasta 22 ei enää kiinosta baareissa ravata, siellä sai 18v käydä ihan riittämiin. Mielummin käytän lapsen hoidossa oloajan syöden ja nukkuen hyvin. (Meillä herätään 2h välin öisin)
Nii ja pitää mainita myös että kun imettää niin se pumppaaminen on rasittavaa. :D
Kiitos sinulle kommentista! :)
PoistaKovin pieni vauva ei kestä pitkää eroa vanhemmista ihan siksi, että vauvan psyyke on vielä kovin kehittymätön ja hän tarvitsee pysyvää hoitajaansa (useimmiten äiti, mutta voi olla isäkin) ihan hahmottaakseen oman itsensä. Vauva ei myöskään käsitä sitä, että asiat ovat edelleen olemassa, vaikka katoiaisivatkin näkyvistä, joten vanhemman katoaminen yöksi voi olla vauvalle tietynlainen kuolemankokemus. Kannattaa lukea tämä Janna Rantalan vastaus kysymykseen vauvojen yökyläilystä: http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan
VastaaPoistaSitten omista kokemuksista. Miehen kanssa lähdettiin ensimmäistä kertaa ulos vauvan ollessa n. 3 kk ikäinen. Silloin oli ystävämme tohtorikaronkka. Toimittiin silloin niin, että isovanhemmat, jotka olivat tuttuja hoitajia ja käyneet vähintään viikoittain tulivat meille illaksi ja me tulimme yöksi kotiin. Taidettiin olla poissa kaikkiaan nelisen tuntia. Kun tulimme takaisin, vauva nukkui omassa sängyssään ja mummo oli laittanut minun tyynyni siihen turvaksi. Tissit olivat kyllä siinä vaiheessa varsin täynnä ja muutenkin alkoi olla itsellä kiire kotiin. Alkoholia meni illan aikana 1-2 annosta eikä kyllä tehnyt yhtään enempää mielikään. Tällaisia iltamenoja oli ensimmäisen vuoden aikana kaksi tai kolme. Ensimmäistä kertaa oltiin yötä poissa vauvan ollessa hiukan vajaa 10 kk ikäinen ja silloinkin otettiin vauva kotiin mahdollisimman pian aamulla, mitä nyt heräiltiin rauhassa. Nyt lapsi on 2,5 vuotias ja käynyt yökyläilemässä useammin ja ollut joskus kaksikin yötä kerrallaan. Eipä silloinkaan hirveästi ryyppäämässä ole tullut käytyä. Hyvän illallisen kanssa olen jokusen toki nauttinut, mutta pääasia on kuitenkin ollut parisuhteen hoito, hyvä ruoka ja ihan lepo. Viimeisin on nyt toista odottaessa tullut kovasti tarpeeseen ja lapsi on sen vuoksi ollut hiukan enemmän hoidossa, kuin muuten olisin laittanut. Eipä kyllä esikoisen synnyttyä mikään yöhilluminen ole oikein innostanut, vaikka enpä kyllä mikään kummempi bilehiiri ole ollut ennenkään. Nykään kuitenkin jo 22 tuntuu aika myöhältä ja viimeistään puolen yön aikaan on aika päästä kotiin nukkumaan. Niin se omakin rytmi muuttuu, koska ennen olin aika iltapainotteinen ihminen.
Mielestäni olennaisinta tässä on miettiä lapsen tarpeita. Ihan pieni ei tosiaan osaa käsitellä vielä eroa vanhemmistaan. Pakkotilanteet nyt ovat tietysti asia erikseen, jos äiti vaikka uupuu tai sairastuu, mutta pelkän oman huvituksen takia ei yöksi kannata ihan pikkuista viedä hoitoon ellei oma jaksaminen ole siitä kiinni. Tuskin vauva muutamasta yksittäisestä yöstä ihan oikeasti kovin pahasti traumatisoituu, jos hoito muutoin on hyvää, mutta itse ainakaan mieluummin en ottaisi riskiä jos sen voi välttää. Isomman lapsen kanssa sitten vapaammin perheen tilanteen mukaan. Mielestäni yökyläilykäyntien tiheys ei ole niin olennaista kuin se, että erot eivät ole liian pitkiä lapsen käsiteltäväksi. Viikoittainen yökyläily nyt ehkä kuulostaisi vähän kummalta tai siltä, että vanhemmilla on jaksamisen kanssa ongelmia, mutta vaikka kerran pari kuussa vaikka parivuotiaalla ei minusta olisi mitenkään outoa.
Minusta näitä kannattaa kyllä pohtia ennakkoonkin, mutta voi tosiaan olla, että vauvan synnyttyä omat fiilikset muuttuvat sen verran, että vanhat pohdinnat voi heittää romukoppaan. Varmasti löydätte teidän perheelle sopivan tavan toimia :)
Kiitos sinulle, oikein hyviä pointteja. :)
PoistaAi niin, sen voisin vielä lisätä, että ihan pienen vauvan kanssa sosiaalista puolta on oikeastaan aika helppo hoitaa, koska vauva (ainakin meidän ja kai useimmat terveet vauvat) nukkui missä vain. Lapsi vain kyytiin ja iltaa viettämään kavereiden kanssa. Mihinkään ryyppäjäisiin ei toki voi oikein mennä, mutta muihin sosiaalisiin rientoihin kyllä. 1-2 vuotias lapsi on siinä mielessä rajoittavampi, että nukkuminen ei onnistu ihan missä vain ja rutiinien pito tekee elämästä vanhemmillekin helpompaa. Silloin lapsen ottaminen mukaan pitää harkita hiukan tarkemmin, että onko kyseinen tapahtuma esimerkiksi pilalle menneiden yöunien ja hyvin vaikean seuraavan päivän arvoinen.
VastaaPoistaHyvä lisäys. :)
PoistaLapsi täyttää vuoden ens viikolla ja pisin aika minkä on ollut erossa minusta on ollut n.3h. Enkä kyllä pitemmäksi ajaksi jättäisi.
VastaaPoistaMä en oikein ymmärrä vanhempia jotka sitä lasta haluaa ja sit jo raskausaikana ruvetaan suremaan sen sosiaalisen elämän kuolemista. Kai kavereita voi nähdä muutenkin kuin baarissa? Kai baarissa voi olla muutenkin kuin vetämättä niin kovia kännejä että lasta ei voi hakea ennen seuraavaa iltaa pois?
Ymmärrän että sitä omaa aikaa halutaan - esim. meille se tarkottaa sitä että lasten nukkuessa tehään ruokaa ja katotaan leffaa. Kaveritkin voi tulla kylään mutta kännejä meillä ei vedetä. Ja kaikille on ollu ok. Ja vauvan kanssa käydään vauvakerhoissa missä molemmat saadaan sosiaalista kontaktia.
Ehkäpä sitten kun se pikkupallero on siinä niin sinua ei enää huoleta se milloin pääset juomaan tai miten saat toipua krapulasta. Vanhemmuus on 24/7 työajat ja ne ensimmäiset vuodet voi kokea vaan kerran. Pieni vauva ei tajua että kun vanhempi ei ole paikalla; , se ei tarkoita että vanhempaa ei ole enää olemassa. Ehkä sitä vanhemmuuteen sitoutumista pitäisi pohtia jo siinä yritys-vaiheessa...
Ei tämän blogin kirjoittaja kyllä missään välissä valittanut siitä, että näkeekö niitä kavereita sitten enää ollenkaan, tai sitä että ei pääse ryyppäämään tai mitään mitä tuossa kommentissasi väitit! opettele lukemaan!!
PoistaMeillä esikoinen kohta 2 v., eikä ole vielä yökylässä ollut.Raskausaika mietin, että yökylään en alle vuoden ikäistä jätä, mutta että iltoja voitaisiin miehen kanssa satunnaisesti olla poissa niin, että isovanhemmat hoitaa nukkumaanmenon ja me tullaan sitten yöksi kotiin..mutta menipäs suunnitelmat niin pieleen!Allerginen ja refluksista kärsivä lapsemme ei edelleenkään anna kuin vanhempien nukuttaa, liekö vauva-ajan vaivat jättäneet jälkensä, silloin kun nukkumaanmeno oli yhtä itkua, joka kesti 1-4h per ilta.Edelleen allergiat vaivaa ja öisin herätään itkemään ja auta armias jos mummo/pappa eksyy huoneeseen rauhoittelemaan, silloin on jo täysi paniikki-itku päällä ja uudelleen nukahtaminen saattaa viedä tunteja.Unikoulut sun muut kokeiltu kyllä tuloksettomina.Yökyläilyt tulee sitten ajankohtaisiksi kun saadaan nämä sairastelut jossain vaiheessa toivottavasti paremmin hallintaan.Lapsi joutunut niin paljon elämänsä aikana kivun vuoksi itkemään niin ei huvita itkettää toista sen takia, että päästäisiin miehen kanssa yhdessä bilettämään.Kieltämättä äärettömän univelkataakan alla olisi ihanaa, jos poika voisi yökyläillä ja vanhemmat nukkua läpi yön.;) Sekin aika kyllä vielä koittaa, tiedän sen, joten nyt jatketaan näin. Olemmehan me tietenkin olleet tuulettumassa silloin tällöin, mutta niin, että toinen hoitaa lasta kotona.
VastaaPoistaSe piti vielä myös sanoa, että meidän poika ei ole tähän päivään mennessä suostunut juomaan tuttipullosta, joten ennen kuin alkoi nokkamukista juominen onnistua ja soseilla pärjäsi pidempiä aikoja, ei olisi yli yhden syöttövälin erosta tullut mitään.Nokkamukikaan ei sitten tietenkään kelvannut illalla enää ennen nukkumaanmenoa.:D Ensimmäisen kerran itse olin kavereiden kanssa juhlimassa ja yön pois kun poika oli 1v. 3kk.
Toivon todella, ettei teille tule näin hankalaa vauva-aikaa, mutta pitää tosiaan muistaa myös se, että lapsi ei välttämättä ole perusterve.
Ihmettelen, miksi ylipäänsä otit asian esiin (siis kuinka usein ja missä iässä vauva yökylään), koska tuntuu, että olet jo päättänyt pitää oman pääsi asiassa. Eli jos tekee mieli bilettämään niin silloin sinä myös menet ja vauva kyyditään hoitoon.
VastaaPoistaValitettavasti minusta kovasti kypsymätöntä ajattelua. Äitiys/vanhemmuus on hyvin pitkälti sitä, että toimit ja teet asioita puhtaasti ja täysin epäitsekkäistä lähtökohdista. Niin se vain on, ja parhaimmillaan se antaa sinulle läheisen ja rakastavan suhteen lapsesi kanssa, ainutlaatuisen kiintymyssuhteen, joka kantaa loppuelämän.
Todellakin oudoksuttaa ajattelusi raskautesi alkumetreillä näistä bilettämään pääsemisistä. Olisit vain mennyt ja bilettänyt vielä pari vuotta ennen kuin sitoudut pieneen ihmiseen, joka ihan ensi hetkestä tarvitsee sinua aivan eri tavoin kuin "rakastavia isovanhempiaan". Sori tämä kommenttini, mutta tunnen vain ääretöntä surua aina, kun vastakkain asetellaan "äidin tarpeita" ja vauvan kanssa olemista ja elämistä.
Sama juttu. Tuntuu hassulta, että ensin haaveilit lapsesta pitkään ja hartaasti, ja sitten yhtäkkiä kun olet raskaana niin alatkin ensimmäisenä miettimään omia tarpeitasi. Sitä, että SINÄ olet sosiaalinen joten SINUN on päästävä ulos jne. Äidiksi tulemisessa yksi isoimmista muutoksista on nimenomaan se, että asioita ei enää voi ajatella vain itsensä kannalta. Jonkun toisen tarpeet on aina laitettava omien edelle. Ihan ensimmäisenä sen vauvan tarve on olla lähellä vanhempiaan. Isovanhemmat ei korvaa vanhempia, vaikka olisivat kuinka rakastavia isovanhempia, sillä vauva ei osaa kiintyä moneen ihmiseen. Vauva on (toivottavasti) kiintynyt sinuun ja vain sinuun, sekä mieheesi myös mutta enimmäkseen silti sinuun. Vauvalle ne rakastavat isovanhemmat on vielä nelikuisenkin ihan "ei ketään", vaikka olisivatkin olleet paljon tekemisissä.
PoistaJättää vähän oudon tunteen tällainen. Ensin halutaan ja halutaan ja halutaan ihan hiiiirveästi lasta, ja sitten kun saadaan se mitä on haluttu niin aletaankin yhtäkkiä peräämään omia tarpeita ja oikeuksia...
No mutta, mä toivon että sunkin mieli ja ajatukset vielä kypsyy, kun kasvat äidiksi ja alat totuttelemaan vauvaperhearkeen.
ps. todellakin ymmärrän lapsen hoitoon jättämisen vaikka 2kk ikäisenä, jos siihen hoitoon on hyvä syy kuten vaikka hirveä uupumus valvottavan vauvan takia, jolloin vanhemmat saa sen yhden yön nukkua tms. syy. Bilettämään meneminen on vaan syy jota en ymmärrä, enkä etenkään sitä miksi vielä molempien vanhempien pitää päästä samaan aikaan bilettämään? Miksei voi mennä erikseen, niin että lapsi olisi kotona sen toisen vanhemman kanssa jos on pakko mennä?
Komppaan molempia anoja.
PoistaEn itsekään ymmärrä tuota yön yli hoitoon viemistä. Minulla on neljä lasta ja kyllä todella kaipaan omaa aikaa ja saankin sitä kerran viikossa (välillä useammin) yleensä iltakuudesta n. yhteentoista kun mies on kotona lasten kanssa. Kyllä siinä on ihan poissaoloa riittävästi. Meillä ei kukaan ole ollut yökylässä alle yksivuotiaana, enkä ymmärrä mikä siinä viehättää. Miksi se lapsi pitää saada pois jaloista kokonaiseksi yöksi? Kun miehen kanssa halutaan kahdenkeskistä aikaa, käydään vaikka ravintolassa, ollaan pari tuntia pois. Illalla lapset menevät kahdeksalta nukkumaan. On siinäkin sitä yhteistä aikaa.
VastaaPoistaMutta kukin taaplaa tyylillään. Itse en uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että rikkoo vauvan psyykettä olemalla liian kauan pois..
Muakin ihmetyttää, että tuossa tilanteessa kaikista maailman asioista sinua mietityttää juuri tämä. Itsekin pitkään yrittänyt ja kun aikoinaan onnistuimme hoitojen avulla, pyöri etenkin alkuraskaudessa aivan muut asiat ja huolenaiheet mielessä. Itse en vauvaamne ryyppämisen ja krapulan takia veisi hoitoon.
VastaaPoistaVoi tsemppiä [G! Tässä ketjussa on muutama aikamoista moraalista ylemmyydentuntoa uhkuva vastaus. Olen itse kärsinyt monta vuotta lapsettomuudesta ja tullut hiljattain raskaaksi. Luulen että meistä saattaa tuntua aika lailla samalta: mieli livahtaa tuhanteen ja yhteen tulevaisuuden yksityiskohtaan, joiden pohtimisen tietää olevan ennenaikaista (monissa kohdissa myös mahdotonta). En usko, että tämä ulkonakäymisasia on sulle supertärkeä kaikkien niiden juttujen joukossa, joita mielessäsi vilisee. Muistelit mukavia ja pohdit, miten elämä mahdollisesti muuttuu. Noiden viestien sisältämä ryöpytys on kohtuutonta. Olen itse miettinyt, jatkaisinko lapsettomuudesta bloggaamisen jälkeen odotuksesta bloggaamista, ja ajatus tuntuu vähän pelottavalta. Lapsettomuusblogien maailmassa on tuntunut siltä, että ihmiset haluavat lähtökohtaisesti ymmärtää toisiaan. Nyt satunnaisilla tutkimusmatkoilla odotus- ja äitiysblogien maailmaan olen ollut havaitsevinani aika kohtalaisen paljon kommentoijia, jotka on oman äitiytensä voimasta kaikkien äitiyteen ja moraaliin liittyvien asioiden asiantuntijoita kenen tahansa elämässä. Kaikkea parasta teille toivottaen: Yksi vaan
VastaaPoistaKiitos ja onnea sinullekin! :) Todellakin hyvin samoilla ajatuksilla mennään, kirjoittelen varmaan vielä tänään oikein erillisen vastaus-postuksen, kun en vaan jaksa alkaa jauhaa jokaiselle tuota samaa paskaa. Kyllä tämä odotusbloggaus voi vielä koitua minulle kohtaloksi eli harkitse vaan tarkkaan, minä en harkinnut...
PoistaEhkä pointtina monella on se että et edes harkitse miten lapsen kanssa voi sosialisoida esim kerhoissa. Oot alle 3kk raskaana ja mietit jo juomista. Oma aika on ok mutta ei ole lapsen edun mukaista että isi ja äiti vetää kännit ja nukkuu sitä seuraavan päivän pois.
PoistaItse olet kirjoittanut miten pettynyt olet kun joku on vahingossa tullut raskaaksi ja mielestäsi ei ole valmis vanhemmaksi. Ei tämäkään teksti mielestäni näytä kypsyyttäsi tai sitoutumistasi lapseen. Sulla on kuitenkin yli 2 vuotta ollut aikaa miettiä mitä se lapsen saanti tarkoittaa, mitä saat ja mitä 'menetät'. Yli kaksi vuotta olet itkenyt ja ollut katkera. Nyt kun toiveesi toteutuu, et pysty olemaan edes muutamaa kuukautta täysin lapsesi. Ei kai kaikkiin kissanristiäisiin tarvitse mennä? Kerkeää sittenkin kun lapsi vanhempi. Mitäs jos sä ja mies ootte ihan perseet ja jaakkopirkko vaikka sairastuu hoidossa ja tarvitsee isiä tai äitiä? Ehkä oot vaan epäkypsä tai oot jotenkin romantisoinut sen ajatuksen lapsesta etkä ymmärrä mitä se oikeasti tarkoittaa.
Ja sanoisin että lapsettomuusblogit on raadollisempia. Ystäviä ollaan siihen asti kun joku plussaa, sitten vedetään itkupotkuraivarit ja vihataan plussannutta. On ok vihata raskaana olevia ja sanoa että vituttaa nähdä ystäviä joilla on lapsia. Plussan sattuessa omalle kohdalle odotetaan tukea ja onnentpivotuksia. Juuri sitä mitä ei muille odottajille ole suotu.
Ja juuri lapsettomuusblogeissa pohditaan eniten sitä miten jormaliisan synnyttyä päästäisiin nopeiten ulos vetämään kännit ja eihän lapsi oikeasti vaan vaikuta omaan elämään...
Sinulle "Anonyymi 2. maaliskuuta 2014 11.45" on pakko kommentoida sen verran, että opettele lukemaan tuo teksti ja älä anna neuvoja, joita olen itse jo tekstissäni maininnut. Et selvästikään ole blogia lukenut aikaisemmin pätkän vertaa, jos olen mielestäsi katkera lapseton joka ei voi tavata raskaana olevia ystäviään! Ja noista vahinkoraskauksista sen verran, että ne viime aikaiset ovat olleet yksittäistapauksia (kuten olen kirjoittanut) ja oma mielipiteeni heidän vanhemmuuteen ei ole liittynyt suoranaisesti tuohon vahinkoon. Ystäväpiirissäni on myös muita "vahinkovanhempia" joiden raskaudesta olen taas ollut oikeasti iloinen.
PoistaAjattelin, että en ota osaa, enkä arpaa tähän keskusteluun, mutta Anonyymi 2.3.14 klo:11.45 kommentti on niin ilkeä ja kärjistetty, että kommentoin. Ensinnäkin suuren suuret onnittelut raskaudesta teille! <3
PoistaLuulen myös anonyymi, ettet ole tätä tai muitakaan lapsettomuuteen liittyviä blogeja lukenut. Mielestäni lapsettomuusblogit ovat pääsääntöisesti myötäeläviä ja syvällisiä, eikä niiden kommenttiboksit täyty tällaisista anonyymien kommenteista. Kirjoituksesi pohjalta tulee kuva, ettet todennäköisesti itse ole joutunut aihepiirin kanssa kosketuksiin, etkä ehkä näin voi sitä ymmärtää. Ja se on kyllä aivan puppua, että juurikin lapsettomuusblogeissa pohdittaisiin sitä, miten lapsen syntymän jälkeen päästäisiin nopeasti kännäämään? Mitä ihmettä?
Lue tosiaan teksti uudelleen, tässäkään ei ole kyse mistään sellaisesta.
Mielestäni lapsettomuuden kokeneella on täysi oikeus ajatella samoja asioita kuin muillakin. Mielestäni lapsettomuuden kokeneella on yhtälainen oikeus pohtia myös lapsentuloon liittyviä haasteita. Nämähän ovat aivan itsestään selviä asioita.
Itse olen pitkän lapsettomuuden jälkeen onnellisesti raskaana. Itse en usko kokevani tarvetta lähteä esimerkiksi yön yli juhlimaan tai muuten tuulettumaan pidemmäksi aikaa, mutta varmastikin omaa aikaa jokainen tarvitsee. On tärkeää, että vanhemmat pitävät huolta omasta jaksamisestaan, kukin omalla tavallaan ja tilanteen mukaan.
Inhottavaa tekstiä, tulee paha mieli G sinun puolestasi. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta toivottavasti osaat jättää nämä idiootit omaan arvoonsa. He eivät tiedä mistä puhuvat! Sinusta tulee varmasti hyvä, rakastava ja välittävä äiti sekä miehestäsi ihana isä lapsellenne.
Toivottavasti jatkat aktiivisesti kirjoittelua.
Tsemppiä kovasti odotukseen!
Terveisin
R-
Kiitos, paljon onnea myös sinulle! :)
PoistaKommentini lopussa puhuin lapsettomuus-blogeista yleensä, en juuri sinusta. Se oli vastaus edellisen kommentoijan kritiikkiin odotus-blogeista.
PoistaOlen lukenut blogiasi siitä asti kun 'mutsis on' sen linkitti. Olisiko siitä nyt 1-2v? Olen kuitenkin lukenut vanhat postaukset läpi.
Yleensä olet vaikuttanut kypsältä ja USEIN positiiviselta mutta kyllä se katkeruus ja paha mieli on paistanut läpi. Tää postaus meni kyllä yli ja kommenttien perusteella myös muilla lukijoilla. On normaalia miettiä sitä vauva-arkea mutta näkökulmasi ja 'huolesi' on aika outoja. Ehkäpä mieli muuttuu kun vauva on täällä. Vauva-aika on lyhyt niin en ymmärrä vanhempia jotka ei jaksa vauvaan keskittyä ilman jatkuvaa 'tuulettumista' joka tarkoittaa pitkiä aikoja poissa vauvan luota.
Raskautta yritettiin 2.5v ennen onnistumista.
On se lapsen isäkin yleensä isyysloman jälkeen poissa lapsen luota n. 8h päivässä, ellei enemmän. Miksei siis äitikin voisi? Aikalailla tuulettumista se miehelle on jos vaikka vauva kärsii koliikista tai huutaa muuten vaan koko päivän. Kyllä siinä pää hajoaa kellä tahansa superäidilläkin.
PoistaTää postaus on "mennyt yli" jollain kukkahattutädeillä jotka on sitä mieltä että äitiys= unohda itsesi vauvavuodeksi ja keskit 100% vain lapseesi, miehenkin voi unohtaa siinä samalla.
Entä jos odotatkin kaksosia ;) meijän 1, 5v lapsi on ollut 2 kertaa hoidossa :) ja ikävä on ollut kova :( kerkee juhlia myöhemminkin jos tarvii, toki oon välillä lähteny yksin kaupungille, kun mies jäänyt kotiin lapsen kanssa :) teet niinku itestäs tuntuu, et oo paskamutsi jos välillä käyt ulkona :)
VastaaPoistaTsekkaappa myös aiemmat tekstit, varhaisraskauden uä:ssä tällaiset asioiden kuin sikiöiden lukumäärä kyllä tarkistetaan :)
PoistaEi se niin sanottua ole, meillä toinen "löytyi" vasta kolmannessa ultrassa viikolla 12. ;)
PoistaRiippuu paljon enemmän ihmisen persoonasta kuin iästä tai varsinkaan kypsymättömyydestä tuo, että kuinka paljon kaipaa sitä omaa elämää lapsen synnyttyä. Oli se sitten leffassa/lenkillä/baarissa/kotibileissä tai missä tahansa käymistä, niin kyllä mielestäni jokaisella vanhemmalla on oikeus päästä nollaamaan (alkoholin avulla tai ilman) tarpeen mukaan. En toki tarkoita mitään jokaviikkoisia ryyppyreissuja, mutta sellainenhan sinulla ei edes ollut mielessä. Myös vanhemmilla yhdessä on minusta ihan täysi oikeus päästä välillä juhlimaan, jos se on ollut kyseisen pariskunnan tapa rentoutua jo raskautta edeltävänä aikana.
VastaaPoistaKyllä minä voin ihan rehellisesti sanoa koko raskausajan odottaneeni sitä, kun vihdoin pääsen taas viihteelle. Mieli ei muuttunut vauvan synnyttyä, vaan tarve kasvoi vain suuremmaksi muutaman viikon vauva-arkea pyöritettyäni. Meidän vauva oli ensimmäisen kerran tunnin-kaksi äitini hoivissa noin kuukauden ikäisenä, että pääsimme miehen kanssa kauppaan kahdestaan. Miehen kanssa vauva jäi pidemmäksi aikaa (4-5 h) kahden kesken hieman yli kuukauden ikäisenä, ja minä pääsin kaverin kanssa baariin. Olisin kovasti kaivannut miestäni mukaan ja iltaa ilman "kotiintuloaikaa", mutta valitettavasti sellaista joutuu vielä hetken odottamaan... Vauva on täysimetyksellä, mutta syö hyvin myös pullosta eli sen suhteen ei ole ongelmaa jättää pidemmäksikään aikaa ilman minua. Töihinkin olen palaamassa jo muutaman viikon päästä vauvan ollessa hieman yli 2 kuukauden ikäinen ja mies jää vauvan kanssa kotiin eli saa sitten pärjätä pullolla ne ajat. Yökylään menee viimeistään puolen vuoden ikäisenä, kun lähdemme viettämään ystäväni häitä. Siihen asti katsotaan oman fiiliksen mukaan. :)
Maalaisjärjen käyttö todellakin on sallittua, eikä vanhemmuus saisi mielestäni missään nimessä olla mitään täydellisestä omista tarpeista luopumista. Johan siitä kärsii lapsikin jossain vaiheessa, jos vanhemmat eivät voi hyvin! En enää yhtään ihmettele noita negatiivisia kommentteja luettuani, että miksi erot lapsiperheissä ovat niin yleisiä, kun kaikki pyörii vain lapsen/lasten ympärillä. Pitkän ja polveilevan kommentin jälkeen lyhyt ja ytimekäs vastaus kysymykseesi: Sitten, kun teistä hyvältä tuntuu! En missään nimessä leimaisi "paskaksi mutsiksi" noilla suunnitelmilla, joita olet tehnyt.
Jotenkin yllättäviä kommentteja tullut monelta, tietysti ei olisi pitänyt olla yllättynyt heh. Mutta kirjoituksessahan on vain aivan normaalia raskausajan pohdintaa. Ei kenellekkään, joilla on jo lapsia pitäisi tulla yllätyksenä että ajoittain uusi ja tuntematon elämäntilanne saattaa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa (en nyt sano etttä G olisi kuulostanut mitenkään ahdistuneelta). Näistä asioista pitäisi voida keskustella ilman leimaamista.
VastaaPoistaNiimpä! Samaa mieltä! :)
PoistaTässä nyt on lähinnä kysymys siitä, että ei se elämä siihen lopu jos ensimmäisen vuoden pitää ne poissaolot muutaman tunnin mittaisina. Kyllä sitä ehtii juhlimaan silloin kun lapsi on HIUKAN vanhempi. Tottakai omasta jaksamisesta saa ja TÄYTYY huolehtia, mutta onko pakko päästä vetämään pää täyteen, että jaksaa?
VastaaPoistaT. Se neljän äiti. (Ja olen todella onnellinen plussastasi, olen pitempään blogiasi seurannut kun lähipiirissä on lapsettomuutta, enkä pidä sinua paskamutsina...en vaan YMMÄRRÄ!)
Itse olen psykologian opiskelija, ja sanoisin, että neuvolan ohje on ihan hyvä. Eli tunti kuukauden ikäisenä, neljä tuntia 4 kk:n ikäisenä, yö vuoden ikäisenä jne. Tämä lapsen psyykkisen kehityksen ja turvallisen kiintymyssuhteen suojaksi. Vauva tarvitsee jatkuvaa äidin läsnäoloa.
VastaaPoistaOlen about samoilla viikoilla kanssasi ja taustalla on myös lapsettomuutta. Ajattelen niin, että yritysaikana on saanut viettää iltoja ym, ja aika aikansa kutakin. Tällaiset asiat mittaavat myös kypsyyttä vanhemmuuteen.
Musta tuollaiset ohjeet on oikeasti aika järkyttäviä. Isossa osassa maailmaa äidit jättävät 3-6 kk alkaen lapsensa työpäivien ajaksi hoitoon, onko näistäkin lapsista sitten iso osa jollain lailla häiriintyneitä? Sama meininkihän oli Suomessakin vielä 40-vuotta sitten, onko nykyisistä 50-70-vuotiaista iso osa jotenkin häiriintyneitä? Ihan oikeasti haluaisin tietää, että miten juuri erossa oleminen (juurikin vaikka 10 tunnin työpäivän) takia vaurioittaa näitä ihmisiä?
PoistaItse olin 4 kk ekan kerran yökylässä, jotta vanhempani saivat nukuttua valtavat univelat pois. 10 kk jäin viikoksi mummon hoiviin, kun vanhemmat lähtivät urheilulomalle. Mielestäni olen kasvanut erittäin tasapainoiseksi aikuiseksi ja minulla on ollut erittäin läheinen ja lämmin suhde isovanhempiini.
Olen myös sairaalassa hoitanut useita äitejä, jotka ovat olleet öitä erossa alle 1-vuotiaista sairaudenhoidon takia, tällaiset jutut syyllistävät mielestäni aivan turhaan heidän kaltaisiaan.
Eihän se nyt yks yhteen mene, että tulee ihan häiriintynyt lapsi jos on erossa vanhemmista muutaman kuukauden ikäisenä yön yli. Siihen vaikuttaa tietysti luonne ja temperamentti sekä moni muukin asia ja kokemus elämän aikana. Mutta huonolla tuurilla se voi vaikuttaa ja ne asiat näkyy vasta myöhemmin elämän aikana, eikä ne välttämättä kovin suuria asioita ole, mutta vaikuttavat esim itsensä kokemiseen. Mutta jos esim perinnöllinen taipumus johonkin psyykkiseen sairauteen niin tällaisillakin pikkujutuilla voi olla merkitystä.
PoistaPakkotilanteet on eri asia, jos vaikka vanhemmat on kovin uupuneita tai muissa maissa ei makseta mitään korvausta ja on taloudellisista syistä pakko mennä töihin. Mutta kyllä kai yhden vuoden kestää olla juhlimatta niin että siihen täytyy kuluttaa yksi yö ja seuraava päivä vielä selvitellä päätä?
Missä ihmisten lukutaito? Vai ongelmia luetun ymmärtämisessä?
VastaaPoistaAnonyymikin kirjoitti "onko pakko päästä vetämään pää täyteen että jaksaa". Missään vaiheessa ei lukenut bilettämisestä/pään täyteen vetämisestä/ juhlitaan niin, että haetaan lapsi vasta seur. Iltana.
Lukutaitoa ihmiset!!
parisuhteen laatuaika ei meilläkäön tarkoita viinajuhlissa juoksemista. Ja tottahan sitä parisuhdetta pitää vaalia.. ei lapsen synnyttyä ihmisistä tule vain äitejä ja isiä vaan me ollaan miehiä ja naisia tarpeinemme. Ei ihme että ensimmäinen vuosi on kaikista rankin ja silloin erotaan eniten jos asenne on se että äidin pitää olla vauvan kanssa 24/7. Hyi äitiä jos se haluaa vaikka illan viettää ystävien kanssa.
Höpö höpö siitä että kypsyydestä äitiyteen on kyse. Jotkut on tyytyväisiä kotona olemiseen, jotkut haluavat myös ylläpitää sosiaalista elämäänsä ystäviä tavaten.
Tottakai äidin ja myös isän on hyvä päästä välillä tuulettumaan. Mutta miksei voi pitää hauskaa ilman alkoholia?? Mitä jos lapsella hoidossa ollessaan tapahtuu jotain vakavaa ja äiti on tuhannen päissään baareilemassa sillä välin?
PoistaTähän sen verran, että minä en ainakaan ole kirjoittanut että vetäisin joka kerta tuulettumassa perseet saatika että joisin joka kerta. Harmi jos teksti ja sen esimerkit toivat sellaisen mielikuvan.
PoistaNanssu, missä vaiheessa puhuin tekstissäni että hauskaa ei voi pitää ilman alkoholia. Juurihan siinä kirjoitin että eihän alkuperäisessä tekstissä puhuta siitä että pitäisi alkoholia juoda jos käy tuulettumassa? Mitä ihmettä?
PoistaSitä lukutaitoa kuulutan edelleen!!
En tosiaan ole sitä mieltä, että tarvitsisi neljän seinän sisälle vauvan kanssa linnouttautua. Sosiaalista elämää saa ja pitääkin olla myös vauvan syntymän jälkeen. Mutta en vaan ymmärrä sitä, että lapsi olisi esim. krapulan takia hoidossa. Onko krapula hyvä syy viedä lapsi hoitoon? Eikö voi ottaa sen verran vähemmän, että krapulaa ei tule? Voisiko ylipäätään keksiä jotain muita arjesta irtautumiskeinoja kuin juomisen? Valitan, en ymmärrä sua tässä asiassa, vaikka kuinka yritän. Tiedän, että monenlaiset asiat päässä liikkuu tuossa vaiheessa, mutta siltikään en tajua.
VastaaPoistaMeillä vauva oli täysimetyksellä, mutta onneksi joi pullostakin maitoa, sillä itselleni tuli totaalinen väsymys pikkuneidin ollessa 4kk. Vanhempani asuvat eri kaupungissa, ja väsymykseni takia menin sinne kahdeksi yöksi. vauva oli tuon ajan isänsä kanssa. en koe olevani huonompi äiti "jättäessäni" vauvan hetkeksi isänsä kanssa. Päinvastoin. hengästystauon jälkeen ei moista tarvetta olla erossa ole ollut (neiti nyt 8kk). Itse olen kuulemma ollut vauvaiässä mummulla muutaman yön (eriaikoina) eikä traumoja ole jäänyt. :D Että tilastoja ja muita on turha kuunnella. tulee vain ahdistus. :) Jos itse kokee olevansa hyvä äiti ja antaa lapselleen kaiken sen tarvitseman hellyyden ei tunteja hoidossa tarvitse mielestäni laskea. Enkä nyt tarkoita että puollan sitä, että vauva jatkuvasti olisi hoidossa, mutta eiköhän jokainen terve vanhempi itse tiedä, mikä parasta.
VastaaPoistaja vielä lisättävä on, että olen kyllä edellä olevan kirjoituksen kanssa samaa mieltä. :)
Poistamutta kaikki "virkistäytyvät" tyylillään. :)
PoistaMä en juo enkä käy muutenkaan juhlimassa mutta onpa noita hoitotilanteita tullut vastaan siitä huolimatta. Hoitoon jättäminen on riippunut lapsen iän ja hoitajan tuttuuden suhteesta. Esikoinen oli ekoja kertoja pari tuntia kerrallaan hoidossa muutaman kuukauden ikäisenä kun piti mm. päästä mattopyykille, yökylässä oli ekaa kertaa isovanhemmillaan muistaakseni n. vuoden iässä kun lähdettiin leffaan ja syömään. 2,5-vuotiaana oli muutaman yön tutun tädin luona. Kun kuopus oli n. 6kk, mies otti lapset mukaansa sukuloimaan muutamaksi yöksi että sain levätä. Kuopuksen ollessa vuoden, lasten täti tuli pariksi viikoksi meille ja siitä oltiin muutama viimeinen yö reissussa, täti oli lasten kanssa. Jos ei olisi ollut mahdollisuutta tuohon totutteluun ensin, en olisi jättänyt.
VastaaPoistaVaikka lapsi olisi miten toivottu ja rakastettu, aikuinen ihminen tarvitsee välillä hengähdystaukoa lapsista. Itse en sitä aikaa viettäisi juomalla enkä hankkisi krapulaa jos on lastenhaku edessä mutta kukin tavallaan.
En jaksanut lukea muita kommentteja, mutta siis meidän vauva on nyt kaksikuinen ja voisin hyvin antaa hänet yöhoitoon, jos hän nukkuisi öitä enemmän. Siitä se on itsellä kiinni. Ja myös siitä, että tissit varmaan poksahtaisi, jos olisin imettämättä 12 tuntia. En tietenkään kelle tahansa antaisi, mutta vaikka omalle äidille tai jollekin mulle luotetulle, jos tulisi sellainen tilanne, että tarvitsisi. Itse en ole juhlijatyyppiä, mutta ihan vain olisi mukavaa joskus nukkua kokonainen yö :). Vielä ei ole tullut ajatusta, että haluaisi vauvaa yöksi hoitoon muualle, mutta joskus voi tulla.
VastaaPoistaHuh en jaksanut lukea kommentteja, mutta tässä omani.
VastaaPoistaesikoiseni on ollut hoidossa 1-2krt/vuosi. Vauva 5kk ei ollenkaan. Jos haluan tuulettumaan mies hoitaa ja toisinpäin. Enkä koe että isovanhempien velvollisuus olisi lapsenlapsiaan hoitaa, elleivät itse hoitoon pyydä tai jos tarvitsemme oikeasti apua Meillä viellä kaikki ovat työelämässäkin. Minusta jokaisen tulee pääasiassa hoitaa muksunsa itse.
en pidä huonona äitinä niitä jotka antaa aiemmin hoitoon.. Kukin tyylillään. Sitä taas en enää ymmärrä että hoitoon laitosta tulee lähes kuukausittainen tapa, mutta sekin riippuu tietysti siitä mikä asia on taustalla.. Vaikeita pohdintoja :)
Tosi outoja kommentteja monelta. :o Suorastaan ihmettelen etten ole saanut omaan blogiini mitään paskaa tästä aiheesta vaikka olen avoimesti kertonut milloin tyttö on ollut hoidossa.
VastaaPoistaMeillä yökyläilyt mummolassa (ilman meitä, meidän kanssa jo muutaman päivän ikäisenä.) aloitettiin kun tyttö oli vajaa 3vko. Jep, viikkoa ei kuukautta. Neiti ei reagoinut mummola yökyläilyyn mitenkään poikkeavasti ja äitini pyytää vauvaa sinne itse yökylään vähän väliä. Useimmiten en anna, koska ikävä pikkuista kohtaan on valtava. Tyttö on ihan parin päivän päästä 4kk ja ollut yökylässä mummolassa 5-6 yötä suunnilleen. Hän tunnistaa mummolassa asuvat ihmiset jo hyvin ja hymyilee ja juttelee heille valtavasti. Minusta on ihanaa, että suhde myös isovanhempiin rakentuu alusta saakka. Ja uskon, että itsellekkin olisi todella vaikeaa jättää lapsi yökylään jos olisi odottanut johonkin vuoden ikään tms. Kerta kerralta se helpottaa, vaikka ikävä on aina kova.
Ja emme siis olleet joka kerta missään bilettämässä vaan pari kertaa pelkästään nukuimme yön ilman heräämisiä. Kerran olimme viereisessä kaupungissa joululahjaostoksilla ja kerran ulkona ystävän syntymäpäivillä. Ja ystävänpäivänä miehen kanssa sitten syömässä ja yö kahden. :)
Ei tarvitse anojen tulla kivittämään, tämä tuntui meistä hyvältä. Katsotaan 15v päästä kuinka traumatisoitunut lapsukainen täältä sitten mahtaa löytyä...
Kiitos kun uskalsit jakaa omat kokemuksesi! :)
PoistaItse jätin lapseni ekaa kertaa yökylään, hänen ollessa 2v 7kk. Ei ole ollut tarvetta jättää aikaisemmin. Olemme parikymppisenä juosseet baareissa niin paljon,että se ei enää kumpaakaan kiinnosta. Jos menisimme jonnekin festareille, asia olisi eri.emme kuitenkaan festareitakaan harrasta. Joku jättää lapsensa hoitoon aikaisemmin, joku myöhemmin, so what?
VastaaPoistaTotta! :)
PoistaTervetuloa äitiyden maailmaan :D Itse olen oppinut ettei kannata hirveästi puhua lapsen hoitoon jättämisestä, jos vauva juo korviketta kun imetys ei onnistut, käyttää kertakäyttövaippoja tai syö purkkiruokaa....lista on loputon... Koska sitten tulee nää täydelliset äidit kivittämään ja korostamaan kuinka he itse ovat täydellisiä kun eivät ole koskaan syöttäneet vauvalle purkkiruokaa(hyi!) koska ovat tehneet soseet aina ITSE, eivät kuuna päivänä jättisi vauvaa hoitoon kellekään, saahan se vauva siitä ihan hirveet traumat loppuiäksi ja viimestään saat paskan mutsin leiman otsaas jos et imetä! Siis sehän on parasta ravintoa vauvalle mutta entäs jos se ei vaan onnistunu? No, nii-i, oot silti paska mutsi joka ei yrittäny tarpeeksi!
VastaaPoistaNo joo, mutta asiaan. Noihan ajatukset on ihan normaaleja raskaanaollessa. Kyllä siinä ehtii ajatella kaikenlaisia asioita laidasta laitaan. Mutta niinkun aikaisemmin jo sanottiinkin niin eri asia sitten miten ne toteutuu. Riippuu niin monesta asiasta. Itselläni on 1,3v lapsi joka oli ekaa kertaa mummulassa yökylässä 4kk ikäisenä. Se oli meille oikein sopiva hetki jättää hoitoon ja kun lapsi oli helppo tapaus, nukkui yöt hyvin ja oli rauhallinen. Imetyskään ei valitettavasti onnistunut, joten eli lisämaidolla, niin onnistui senkin puolesta hyvin. Itse olen sellainen, että tarvitsen kyllä tuulettumista aika ajoin. Lapsen tarpeet tietysti menee aina omieni edelle, mutta en koe että lapsi vahingoittuu millään tavalla jos on silloin tällöin vauvana hoidossa/tai yökylässä hyvässä ja tutussa hoitopaikassa. Tähän mennessä lapsi on ollut muutaman kerran hoidossa aina samassa paikassa ja on mennyt aina loistavasti. Hoidosta palaa aurinkoinen pieni lapsi jolla on ollut mukavaa aikaa isovanhempiensa kanssa täysin huomion keskipisteenä ja minäkin oon saanut omaa aikaa tuulettuen kavereiden kanssa (tapana ei ole vetää perseitä, vaan ottaa ihan kohtuudella;) ja jaksan taas arjen askareitakin paremmin. Ja itsekin lähestyn jo 30v, joten mikään teini en enää ole. Jotkut tarvitsee enemmän omaa aikaa kuin toiset. Kumpikaan ei ole väärin. Jos haluat olla kiinni lapsessas 24/7, niin siinähän olet. Mutta jos haluat myös tuulettua välillä niin ei sekään väärin ole tai tee susta huonompaa vanhempaa. Ekat kerrat hoitoon jätettäessä oli tietysti kova ikävä jo heti, mutta ajattelin sen myös niin että haluan totuttaa lapsen olemaan myös minusta erossa välillä sillä tavalla että osaa olla isänsä kanssa muitta mutkitta ja myös isovanhempiensa kanssa (jotka ilomielin ottavat hoitoon lapsen). Minusta se on rikkaus että lapsella on monta rakasta ja huolehtivaa aikuista eikä vain pelkkä äiti. Aloittaahan lapsi jo n. 9kk ikäisenä päivähoidon yleensä vieraassa paikassa, jos vanhemmat eivät pysty kotiin jäämään hoitamaan lastaan pidempään. Onko sitten kiva viedä pieni lapsi outoon paikkaan kylmiltään hoitoon 8h ajaksi, jos lapsi ei ole sitä ennen koskaan ollut kuin äidin kanssa äidissä kiinni...?
Teet niin tai näin aina se on väärinpäin! Tässä nyt oli mun omia tapoja toimia ja omia mietteitä asioista (: Lapsi on kuitenkin aina se tärkein ja sen ehdoilla mennään.
Ihanaa odotusta! :)
Kiitos paljon! :) Mukava kommentti.
Poista