maanantai 17. kesäkuuta 2013

Stressi

Monet uskovat siihen, että lasta ei voi saada alulle (tai ainakin että prosessi hidastuu) jos stressaa. Minä en usko siihen. Siksi minua on jo pidemmän aikaa ärsyttänyt suuresti jos joku alkaa neuvoa minua, tai jotain muuta, että "ota rennosti vaan" tai "älä stressaa". Tästä olen varmasti jo ennenkin kirjoittanut, siksi en siihen nyt syvällisemmin uppoudu.

Mutta tuosta stressistä. Toki minä stressaan, mutta minun stressinaiheet eivät ole enää noin vuoteen liittyneet lapsen saamiseen. Hetkittäin ehkä tulee ajatuksia "mitä jos emme saakaan lasta", mutta ne ovat minun stressinaiheista melko pieniä. Se miten selviän tästä hetkestä, on minun päänvaivana. Raha, työ- ja opiskelutilanteet ovat minulle lähes jatkuva stressinaihe. Aina niistä jotenkin on selvitty eteenpäin, mutta ainakin viikoittain tulee jokin uusi tai vanha asia kaivelemaan minun mieltä.

Jos uskoisin siihen, että stressitilassa ei voi raskaututa, niin minun olisi luovuttava lapsihaaveista. Vuodessa ei ole montaa päivää, ettenkö stressaisi edes ihan pikkuisen jotain. On se sitten laskujen maksamista tai vain pohtimista päivän ruuasta. Stressi seuraa minua tavalla tai toisella, päivästä toiseen.


Lauantain petipuuhien päätteeksi tuli taas veristä vuotoa, joka jatkuu ihan pienenä edelleen. Ei siinä ole mitään erikoista, mutta ehkä siksi olenkin hieman hämilläni. Pitäisikö suosiolla jo nyt luopua toivosta? Ehkä en tippuisi ihan niin korkealta...

11 kommenttia:

  1. Mäkin vähän epäilen, että tuskin stressaamattomuus yhtäkkiä sais mun kropan toimimaan ja poistaisi PCO:n. Itsekin sain yhdeltä kaverilta kommenttia, että kun hän luovutti yrittämisen suhteen, niin heti tärppäs (heillä plussa tuli hieman vajaan 2 vuoden yrityksen jälkeen). Toivottavasti vuoto olisi harmitonta, eikä tulisi kohdusta. Mullakin vuodot vaivasi oviksen jälkeen. Nyt ei ole mitään tullut, kun ei ole petipuuhiakaan ollut, kun ei noiden Lugesteronien aikana oikeen huvita. Tsempit piinailuun! Täällä vois ehkä olla dpo 8-9, mutta tuskin tässä piinailtavaa on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Katsotaan nyt miten käy... Tsempit myös sinne, joka tapauksessa!

      Poista
  2. Tuleeko sulla useinkin ylimääräistä vuotoa? Tiputtelua tai yhdynnän jälkeen? Mulla se vaivana ja syytä ei löydetä. Itse olen epäillyt endoa, mutta lääkärit vakuuttaa, ettei mulla sitä ole. Ihmeellistä se on, kun se vaivaa kierrosta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tuo välivuoto/yhdynnän jälkeinen vuoto ihan "normaalia" ja minun kohdalla se (kai) selittyy endolla. Onko sulla useamman kerran ultrattu? Mulla kun ekan kerran ultrattiin, ei nähty mitään vikaa, mutta toisella kerralla puolen vuoden päästä näkyikin viitettä lievään endoon.

      Poista
    2. On ultrattu useamman kerran ja sisätutkimuksenkin yhteydessä sanottu, ettei tunnu mitään röpelöisyyttä. Kukaan ei vaan pysty selittämään heti ovulaation jälkeen alkavaa tuhruvuotoa ja yhdynnänjälkeisiä vuotoja.

      Sullehan ei ole suunnitteilla laparoskopiaa? Itsekin sain nyt clomit, joten vaikka lievää endoa olisikin, niin samalla tavalla varmaan hoidettaisiin, kuin ilman diagnoosiakin?

      Poista
    3. Okei. Mulla on tuo laproskopia edessä tarvittaessa vasta jatkohoidoissa, siitäkin päättää sitten uusi lääkäri. Harmillista kun ei syytä löydy... :/ Ymmärrän tunteen, itsekin eli puoli vuotta selittämättömän diagnoosilla.

      Poista
  3. Itse miellän stressin sellaiseksi, että se oireilee unettomuutena, hermostuneisuutena, painostavana tunteena tekemättömistä asioista yms. Onko olemassa ihmistä, joka ei välittäisi siitä, miten saa työnsä tehtyä ja laskunsa maksettua (no joo, ehkä on). Mutta jos se normaali elämä ja siitä johtuvat "paineet" väännetään stressiksi, niin minäkin voin myös heittää lapsihaaveeni. Osittain lapsettomuuden vuoksikin, kun on niin paljon luppoaikaa, olen kehitellyt itselleni suhteellisen aktiivisen elämän, mutta NAUTIN siitä. Vaikka menenkin joskus hieman rajojani koetellen. Jos en näin eläisi, varmaan ahdistuisin siitä kaikesta tyhjästä mitä ilman työtä ja harrastuksia elämäni olisi. Sekö sitten auttaisi minut raskaaksi. Yhteenveto: Minäkään en (halua ainakaan) usko(a) että tuon elämäntäytteen takia en voi saada lapsia. Ainakin voin sanoa eläneeni!

    VastaaPoista
  4. "Mäkin vähän epäilen, että tuskin stressaamattomuus yhtäkkiä sais mun kropan toimimaan ja poistaisi PCO:n. Itsekin sain yhdeltä kaverilta kommenttia, että kun hän luovutti yrittämisen suhteen, niin heti tärppäs (heillä plussa tuli hieman vajaan 2 vuoden yrityksen jälkeen)."

    Puhuit hienosti itsesi pussiin tässä. Täh?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...tai sitten et vain ymmärrä hänen jutun pointtia.

      Poista
    2. Joo, pointti jäi nyt vähän ymmärtämättä. ;) Täsmennetään nyt. He eivät olleet hoidoissa, eikä käytössä ollut ovistestejä yms, joten yritys oli enemmänkin sellaista tulee jos on tullakseen. Mulla kun on selkeä ongelma huomattu (PCO ja täysi ovuloimattomuus ilman lääkkeitä), niin tuskin tämä ongelma yhtäkkiä parantuisi, jos lopettaisin stressaamisen. Rennompaa otetta yrittämiseen olen aiemmin kokeillut, mutta nyt ollaan oltu jo vuosi hoidoissa, joten se siitä.

      Poista