sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Se tulee...

Eilen käväisin kaverini luona kahvilla. Kun tulin illalla takaisin kotiin, ihan kaikki ärsytti minua! Senkin että mies pyysi pistämään saunan päälle ärsytti. Sain väännettyä senkin niin, että mieshän on minua ihan vartavasten odottanut kotiin, ettei hänen tarvitse alkaa saunaa lämmittämään. Kun kävelin varastolta sisälle (sitä saunaa lämmittämään), aloin itkeä. Tajusin miksi on hermot kireällä. Täti tekee tuloaan...


Saunassa sitten sain miehelle kerrottua, että hermot on nyt pikkuisen kireällä ja saatan taas laukoa suustani paljon asioita mitä sitten alan seuraavaksi itkeä. Niin kului saunan jälkeen seuraava puoli tuntia. Itkien. Enkä oikeastaan tiedä miksi. Miehellekin sanoin, että itkettää vaan.

Saunan jälkeen alkoi myös selkä jomotella "lupaavasti", mutta ainakaan vielä ei ole vuoto alkanut. Huomiseen sitä vasta odotankin. Tuntemukset on kuitenkin niin selvät, että tämä erä on menetetty.

Murehdin illalla myös sitä, että jos nyt jo olen näin helkkarin sekaisin loppukierrosta, niin millainen hullu minusta tulee jos minuun pumpataan vielä vähän lisää hormooneja.

6 kommenttia:

  1. Parisuhdekkin kärsii siitä että kokoajan toivoo sitä lasta ja äksyilee yms. Kannattaa kokeilla luovuttaa niin silloin se yleensä tulee se vauva. tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä parisuhde kestää isompiakin asioita, kuin kiukuttelun. Ja miten edes voi lakata toivomasta? Jos haluaa jotain niin paljon, ettei koskaan mitään muuta samalla tavalla ole toivonutkaan?

      Kaikki ei ole luovuttajia. Stressi ja toiveilu ei lopu noin vain. Jos sulla olis edes osa siitä "kokemuksesta", mikä kauemmin toiveilijoilla löytyy, pitäsit sinäkin suutas soukemmalla.

      - Hopeakissa

      Poista
  2. Joskus on hyvä vain itkeä ja itkeä. Pidän vielä kumminkin peukkuja, jos sittenkin. Jaksamisia kovasti sinulle näihin päiviin! Halauksia!

    Ps. Naurahdin ihan ääneen anonyymin kommentille. Toivottavasti sinäkin pystyit vaan ohittamaan sen naurahduksella. Kunpa ihmiset ei eksyisi tänne viisastelemaan kliseisillä neuvoillaan: "lopetat vain stressaamisen, niin sitten tärppää varmasti!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle! <3 Niin, tuo anonyymin kommentti... En oikein osaa siihen mitään vastata. Ehkä tässä vielä jotain järkeävää kommenttia voi mielen syövereistä ilmestyä. :)

      Poista
  3. Voi hitsi, että täti tekee tuloaan.. :/ välillä saa tosiaan äksyillä ja itkeä, se puhdistaa :)
    Luin teidän taustoja, ja meillähän on melkein sama tilanne, sama aika yritystä, ja vikaa ei ole löytynyt. Meillä tosin vielä ei ole todettu, että selittämätön lapsettomuus ja pari verikoettakin vailla tulosta. Jännä toi käytäntö eri poleilla, että teillä tehdään aukiolotutkimus vasta kun kaksi vuotta yritystä takana. Meillä aukiolotutkimus tehty ja clomiresepti kourassa. Toki mulla on ikää vähän enemmän kun sulla, onkohan sillä jotain tekoa?
    Tsemppiä alkavaan kiertoon, vaikka mikäänhän ei ole ohi ennenkuin punaista näkyy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti sulle! :) En sitten tuosta iästä tiedä muuta kuin että pari tuttua (mutta eri puolilta Suomea), jotka ovat minun ikäisiä pääsivät heti vuoden täytyttyä aukiolotukimukseen ja samoin kun sulla, saivat sen jälkeen clomit. Tsempit teilleki, toivotaan ettei mitään vikaa löytyis ja tärppi kävisi pian! :)

      Poista