Mitähän mäkin taas kuvittelin? Illalla jo testasin ja ihan selkeä nega. Minun reaktio siihen oli yllättävä. Siis suurin piirtein "jaa, aha", testi roskiin ja jatkoin puuhiani.
Normaalisti alan itkemään, mutta en kai sitten ihan tosissani uskonut siihen plussamahdollisuuteen. On tämä kroppa minua jo niin monta kertaa ennenkin kusettanut ja tekaissut kaikkia kivoja uusia oireita eri kohtiin kiertoa.
Eli jatkan katseen suuntaamista toukokuun lääkärikäyntiin!
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Minä tästä suuntaan ostoksille. :)
Kirjoituksiasi on ihana lukea. Sitä miten suhtaudut tähän asiaan, kannustat sillä muita. Vaikka onkin ihanaa huomata positiivisuutesi, niin surusi auttaa muita käsittelemään omaa suruaan. Vaikka tilanteeni ei ole niin vakava kuin sinulla, tunnen täysin myötätuntoa sinua kohtaan. Olen jopa itkenyt lukiessa tekstejäsi.
VastaaPoistaToivottavasti sinullekin onni suodaan pian. Olen törmännyt ajatukseen: "Älä nyt vielä sure kun on aikaa yrittää melkein 20 vuotta." Niinpä, mutta miksei jo nyt. Onneksi olet aloittanut aikaisin, etkä kymmenen vuoden päästä. Sinulla on vielä aikaa yrittää luonnollisestikin jos hoidot vievät voimat. Älä luovuta, toivottavasti blogista ja lukijoista on tukea. :)
Terveisin Ikätoveri
Voi kiitos kovasti! :) Todella piristävä kommentti!
PoistaYhdyn edelliseen. Tylsää, kun ei tärpännyt. Toivottavasti teidän reissu kavereiden kanssa on mukava.
VastaaPoistaKiitos! Uskoisin että reissu on just sitä mitä nyt tarvitsen! :)
Poista