perjantai 30. elokuuta 2013

Countdown, part 2


Kaksi viikkoa! Voisin varmaan sanoa, että enää kaksi viikkoa. Kyllä tämä aika näyttää kuluvan kun on tekemistä, yritän joka päivä aikatauluttaa iltani jotenkin. Esim. Heti kun menen kotiin: tyhjennän tiskikoneen, teen ruokaa. Sitten syön ja voin katsoa telkkaria jonkin aikaa. Vähän illemmalla imuroin, käyn suikussa ja pistän tiskikoneen päälle. Sitten nukkumaan ja ta-daa, päivä on pulkassa. :)

Selailin tekstejä hiukan taakse päin. Mitään kovin positiivista en olekaan hetkeen kirjoitellut. Enpä kyllä ole kovin positiivsella tuulella ollutkaan viimeaikoina. Töissä on edelleen pakko jaksaa hymyillä, sitten jos illalla menen seisahtumaan ajatuksiini, saatan vain alkaa itkeä. Ihan hetken vain, mutta kuitenkin.


Olen ihan tosissani, jo pidemmän aikaa pohtinut psykologia. Kerroin tästä eilen miehelle, mutta en siltikään tiedä onko se sitä mitä haluan. Tai tarvitsen. Minulla on vain niin paljon sellaisia ajatuksia, joista en pysty puhuman kellekään. En miehelle, en kavereille. En pysty niitä kertomaan edes täällä blogissa. Tyhmiä, turhia, vääristyneitä ajatuksia...


Pitää jutella vielä vähän lisää miehen kanssa, vaikka en haluaisi huolestuttaa häntä liikaa enkä turhaan. Jos sitten vaikka kahden viikon päästä ottaisin tämän asiaan puheeksi lääkärin kanssa.


Kaikesta huolimatta oikein kivaa viikonloppua kaikille! <3 Minäkin yritän olla ajattelematta. ;)

6 kommenttia:

  1. Moi! Vhän tyhmä kysymys, mutta imuroitko muutenkin joka päivä vai vaan nyt? :) Oot kyllä ahkera, itse en todellakaan jaksais millään ees joka viikko imuroida :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, en todellakaan! :D Oli tosiaan vaan esimerkki. Itse imuroin n. kerran viikossa, siis silloin kun kaikki roskat lattialla alkaa tarpeeksi ärsyttää. ;)

      Poista
  2. -Luulen- ymmärtäväni ainakin hiukan tuntojasi.. välillä vain tuntuu, että tukehtuu niihin omiin tukahdettuihin tunteisiinsa ja ajatuksiin, joita ei ole saanut käsiteltyä. Ja haluaisi kyllä purkaa niitä, muttei tiedä miten ja mihin suuntaan. Ystävät ja mies, kun on ehkä liian lähellä ja netissä olevat taas tuiki tuntemattomia.

    Voisihan se tehdä ihan hyvää puhua ammatti-ihmiselle. Jos löytäisi sellaisen sopivan, jolle olisi helppoa avautua. Saisi luotua sellaisen ammattimaisen mutta ystävällisen keskusteluyhteyden, johon saisi huoletta purkaa kaikki tuntonsa, muttei tarvitsisi pelätä juttujen leviämistä.

    Mutta kaikki aikanaan, hyvä pohtia vaihtoehtoja rauhassa. Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
  3. Tekisi mieli kysyä, että mitä ne ajatukset niinkuin on :) Usein tyhmät ajatukset kutistuu ja sulaa pois, kun ne saa ulos itsestään. Jos ajatusten purkaminen ei muuten onnistu, voihan sitä ammattilaista kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepäs siinä kun en halua/osaa niistä puhua... Ei mitään järkevää, sellaisia, että tiedän jos kerron jollekin, niin lohdutukseksi saan jotain tyyliin "mutta eihän se totta ole" tai "ei siinä nyt niin käy". Ja kun tiedän että ne ajatukset ei ole totta, mutta haluaisin tietää miksi mulla on niitä ajatuksia... Hirrrveän sekavaa. :D

      Poista